Eläinlääkäripalvelut

Eläinlääkäripalveluja tarjoavat sekä kunnat että yksityiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat.

Kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista vastaavat pääasiassa lakisääteiset ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet.

Eläinlääkintähuoltolain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista ohjaavat ja valvovat aluehallintovirastot sekä Ruokavirasto.

”Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista” ohjaa kuntia eläinlääkäripalvelujen järjestämisessä.

Kunnalliset eläinlääkäripalvelut

Kunnan tehtävänä on eläinlääkintähuoltolain nojalla huolehtia eläinlääkäripalvelujen ja elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnan järjestämisestä sekä resurssien varaamisesta valtion vastuulla olevaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan.

Kunnan on järjestettävä arkipäivisin peruseläinlääkäripalvelut hyötyeläimille. Nämä palvelut on järjestettävä myös muille kotieläimille, jos niitä ei muutoin ole yhteistoiminta-alueella saatavissa. Peruseläinlääkäripalveluihin kuuluu tuotantoeläinten ennaltaehkäisevä terveydenhuolto. Lisäksi kunnan on järjestettävä kiireellinen eläinlääkärinapu kaikille kotieläimille kaikkina vuorokaudenaikoina.

Kunta voi lisäksi vapaaehtoisesti niin halutessaan järjestää kotieläimille peruseläinlääkäripalveluja vaativampia palveluja kuten eri alojen erikoiseläinlääkäripalveluja.

Kunta voi myös hankkia peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellisen eläinlääkärinavun ostopalveluina yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Yksityiset eläinlääkäripalvelut

Yksityisiä eläinlääkäripalveluja tarjoavat yksityiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat. Yksityisen palveluntarjoajan on ennen toimintansa aloittamista tehtävä ilmoitus aluehallintovirastolle.

Eläinlääkäripalveluja tarjoavalla yrityksellä on oltava palveluksessaan toiminnasta vastaava laillistettu eläinlääkäri. Yksityisellä eläinlääkäripalvelun tuottajalla on oltava asianmukaiset, toiminnan laadun ja laajuuden edellyttämät toimitilat ja työvälineet sekä toiminnan edellyttämä henkilökunta.

Lainsäädäntö

Kunnallisista ja yksityisistä eläinlääkäripalveluista säädetään eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa eläinlääkintähuollosta (1031/2009).

Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta (29/2000) määrittelee eläinlääkärintoimen harjoittajan pätevyysvaatimukset, oikeudet ja velvollisuudet.

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) edellyttää kuntien järjestävän eläinlääkäripalvelut osana ympäristöterveydenhuoltoa riittävän laajoilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla vuoteen 2013 mennessä.

Sivu on viimeksi päivitetty 18.12.2023