Pieneläinten sairaanhoidossa metisilliiniresistentti Staphylococcus pseudintermedius eli tutummin MRSP aiheuttaa päänvaivaa sekä klinikan henkilökunnalle että koiran omistajalle. Asiantuntijoille MRSP on myös yksi yleisimmistä konsultaatioiden aiheista. Mystiseen kirjainyhdistelmäbakteeriin liittyy monesti varsin negatiivinen tunne – eikä toki suotta. MRSP voi aiheuttaa tavallisen stafylokokkibakteerin tavoin hankalia iho- ja haavatulehduksia, ja niiden hoito saattaa olla mutkikkaampaa antibioottivaihtoehtojen vähäisyyden vuoksi. Lemmikki voi myös jäädä MRSP:n oireettomaksi kantajaksi, eli sillä on tällöin elimistössään tätä bakteeria, mutta ei sen aiheuttamaa tulehdusta.
Usein tilanne on kuitenkin valoisampi – suuri osa MRSP:n aiheuttamista tulehduksista voidaan hoitaa ilman antibiootteja, esimerkiksi haavan päivittäisellä puhdistuksella. Jos antibioottihoidolle on tarve, otetaan tulehduskohdasta näyte, jonka perusteella tehdään tulehduksen aiheuttajan tunnistus sekä testataan, mitkä antibiootit siihen tehoavat. MRSP-bakteerillekin löydetään usein oikea antibioottivaihtoehto, jos sellaista tarvitaan.
Oireeton kantajuus on kuitenkin yleisempää kuin se, että MRSP olisi aiheuttanut tulehduksen. Vielä ei tosin ole pystytty selvittämään, kuinka pitkään koira tätä bakteeria elimistössään kantaa ja mitkä tekijät kantajuuden kestoon vaikuttavat. Kokemukseen perustuen iholta ja limakalvoilta otettavia seulontanäytteitä tulisi ottaa kolmesti 4-6 viikon välein, ja jos kaikki näistä ovat negatiivisia, voidaan koiran katsoa puhdistuneen MRSP:stä suurella todennäköisyydellä. Kuitenkin, jos ensimmäinen näytteistä on positiivinen, voi muutaman kuukauden tauko ennen seurantanäytteenoton jatkamista olla paikallaan.
Perusterveellä koiralla MRSP on monesti sattumalöydös, kun taas esimerkiksi kroonisesti ihosairailla tai useita antibioottihoitoja läpikäyneillä koirilla kantajuus kestää todennäköisesti pidempään. Ääriominaisuuksien tavoittelu koirien jalostuksessa muokkaa merkittävästi koirien rakennetta ja voi kaventaa geenipoolia altistaen koirat esimerkiksi atopian tai allergian puhkeamiselle. Näiden sairauksien myötä bakteerien aiheuttamia ihotulehduksia esiintyy useammin, jolloin antibioottihoitojen tarve kasvaa. Tämä puolestaan edesauttaa MRSP:n säilymistä koirapopulaatiossa.
Huonot uutiset:
MRSP, kuten muutkin moniresistentit bakteerit, leviävät herkästi klinikkaympäristössä ja näin ollen uhkaavat suuremman eläinyhteisön terveyttä. On tärkeää, että kantajuudesta ilmoitetaan klinikalle ennen vastaanottokäyntiä, jotta potilas voidaan hoitaa korotetuin hygieniatoimin.
Hyvät uutiset:
Elämää on resistenssistä huolimatta – oireeton moniresistentin bakteerin kantaja voi elää normaalia arkielämää ja esimerkiksi tavata muita koiria. Resistentin bakteerin kantajuus ei ole sairaus, eikä siis ole yksistään syy koiran lopetukselle.
Katarina Eskola, erikoistuva eläinlääkäri, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Thomas Grönthal, eläinlääketieteen tohtori, tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri, Helsingin yliopisto
Jenni Sukura, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala
Kirjoittajat ovat Pysyvän mikrobilääketyöryhmän seuraeläinalatyöryhmän jäseniä