Tämän ohjeen tarkoituksena on opastaa liha- ja kala-alan laitoksia, kuten teurastamoita, leikkaamoita ja kalankäsittelylaitoksia, sivutuotteiden toimittamisessa rehukäyttöön. Sivutuotteiden toimittaminen rehukäyttöön esimerkiksi lemmikkieläinten ruokia valmistavaan laitokseen tai turkisrehusekoittamoon edellyttää laitokselta rekisteröitymistä rehualan toimijaksi.
Sivutuotteiden kerääminen oman laitoksen ulkopuolelta käytettäväksi ja käsitteleminen turkiseläinten rehun raaka-aineeksi edellyttää erillistä, elintarvikelaitoksesta erotettua tilaa sekä rekisteröitymistä keräyskeskukseksi. Keräyskeskuksille on laadittu oma ohje.
Valmiiden lemmikkieläinten ruokien valmistaminen puolestaan edellyttää laitoksen hyväksymistä lemmikkieläinten ruokia valmistavaksi laitokseksi. Rehujen valmistaminen sivutuotteista elintarvikehuoneistossa ei yleensä ole mahdollista, vaan tällaista toimintaa varten täytyy olla omat tilat, jotka voivat sijaita elintarvikehuoneiston yhteydessä. Lemmikkieläinten ruokia valmistaville laitoksille on olemassa oma ohje.
Elintarvikehuoneistojen sivutuotetoimintoja varten on niin ikään laadittu ohje, johon on koottu sivutuoteasetuksen ja elintarvikelainsäädännön vaatimuksia elintarvikealan laitoksille. Toiminta on suunniteltava siten, että sivutuotteiden käsittelystä ei aiheudu riskiä laitoksen elintarvikehygienialle.
- (EY) N:o 183/2005, artikla 9
- (EY) N:o 1069/2009, artiklat 23 ja 24
1 Rehualan toimijan velvollisuudet
Toimija, joka valmistaa rehuja tai toimittaa raaka-aineita rehuteollisuudelle, on rehualan toimija. Rehualan toimija on velvollinen tutustumaan omaa toimintaansa koskevaan lainsäädäntöön ja noudattamaan sitä. Lainsäädännön tavoitteena on taata ihmisten, eläinten ja ympäristön turvallisuus. Vastuu rehujen ja niiden raaka-aineiden turvallisuudesta ja laadusta on kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa rehualan toimijalla. Rehua ja sen raaka-ainetta saa hankkia vain rekisteröidyltä rehualan toimijalta.
Lista rekisteröidyistä rehualan toimijoista
Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden luokittelusta, keräämisestä, käytöstä, hävittämisestä, käsittelystä, varastoinnista, kuljettamisesta, jakelusta ja markkinoille saattamisesta säädetään sivutuoteasetuksessa. Sivutuotteita saa toimittaa vain sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyille tai rekisteröidyille toimijoille.
Listat sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyistä ja rekisteröidyistä laitoksista
- (EY) N:o 183/2005, artiklat 4, 9.
2 Rehuksi soveltuvat sivutuotteet
Rehulain mukaan rehujen tulee olla aitoja, hyvänlaatuisia, turvallisia ja tarkoitukseensa sopivia. Rehun valmistukseen ei saa käyttää ainesta, jonka tiedetään tai epäillään sisältävän patogeenisiä bakteereja, kuten salmonellaa. Ulosteen, virtsan sekä ruuansulatuskanavan sisällön markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty.
- (EY) N:o 1069/2009, artiklat 9, 10, 13, 14, 18, 35, 36
- Rehulaki N:o 1263/2020, 6 §
- Euroopan komission päätös 2004/217/EY
2.1 Lemmikkieläimille
Suuri osa teurastamoiden, lihanleikkaamoiden ja kala-alan laitosten luokan 3 sivutuotteista soveltuu lemmikkieläinten rehujen raaka-aineiksi. Tällaisia sivutuotteita ovat:
- teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta joita ei ole kaupallisista syistä kerätty ihmisravinnoksi, esimerkiksi kieli, kateenkorva, kurkunpää, päänlihat, henkitorvi, ruokatorvi, keuhkot, sydän, sydämen kanta, väliliha, maksa, perna, munuaiset, munuaisrasvat, sisärasvat, virtsa- ja sukupuolielimet, tarkastetut utareet, haima, ihra, nahat ja selkäydin sekä sorkat, korvat ja saparot;
- mahat ja suolistot tyhjennettyinä ja hyvin pestyinä;
- veri;
- luut;
- post mortem -lihantarkastuksessa hyväksyttyjen ruhojen hylätyt osat, joiden käyttö elintarvikkeeksi on kielletty, mutta jotka soveltuvat rehukäyttöön, esimerkiksi kaulalihat pistokohdasta;
- leikkaamoista muun muassa rasvat ja luut sekä esimerkiksi lihaksensisäiset vertymät tai lattialle pudonnut liha;
- kala ja kalanperkeet.
Myös entisiä elintarvikkeita voi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää lemmikkieläinten rehuissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tuotteet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai niiden valmistuksessa tai pakkauksessa on esiintynyt ongelmia tai vikoja, joiden takia ko. ainesta ei käytetä elintarvikkeena. Tällaisen aineksen rehukäytöstä ei kuitenkaan saa aiheutua vaaraa eläimille: se ei saa sisältää vierasesineitä, eikä se saa sisältää sellaisia valmistus- tai lisäaineita, jotka eivät sovi tai joita ei ole hyväksytty lemmikkieläinten rehuihin. Elintarvikealan toimija vastaa siitä, että sen rehuksi luovuttamat entiset elintarvikkeet soveltuvat ko. eläinlajin ruokintaan.
2.2 Turkiseläimille ja tarhakoirille
Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi soveltuvat kaikki ne sivutuotteet, jotka soveltuvat lemmikkieläintenkin rehuksi. Näiden lisäksi turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi voidaan käyttää mm.:
- suolipaketit tyhjennettyinä ja pestyinä (siipikarjan suolipaketteja ei tarvitse tyhjentää);
- elimet, ruhot tai ruhonosat, jotka on hylätty bakteriologisen tutkimuksen perusteella ei-patogeenisten pilaajabakteerien runsaan esiintymisen vuoksi;
- sikiöt;
- ante mortem –tarkastuksessa hylätyt ja siten teurastamon navetassa lopetetut hevoset ja siat silloin, kun ne luokitellaan luokan 2 sivutuotteiksi ja ne voidaan katsoa rehukelpoisiksi. Vastaavasti myös nautaeläimet, jos niistä on poistettu TSE-riskimateriaali. Itsestään kuolleet tai ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin tai sen epäilyn vuoksi lopetetut eläimet on toimitettava luokan 2 (tai 1) käsittelylaitokseen.
3 Rehuksi päätyvien sivutuotteiden kerääminen, varastointi ja merkitseminen
Rehuksi päätyvät sivutuotteet on kerättävä ja varastoitava niin, että niiden käyttö rehun raaka-aineena ei vaaranna rehun turvallisuutta. Merkittävä osa lemmikkieläinten ruokia valmistavaan laitokseen päätyvistä sivutuotteista käytetään raakaruoan valmistukseen, jolloin valmistusprosessi ei tuhoa raaka-aineessa mahdollisesti olevia patogeenisia mikrobeja. Tämä tekee hygieenisestä keräämisestä ja käsittelystä, nopeasta jäähdyttämisestä/jäädyttämisestä sekä kylmäketjun säilyttämisestä erityisen tärkeää. Jäähdytetyt sivutuotteet on toimitettava vastaanottajalle mahdollisimman nopeasti, mielellään viimeistään teurastusta seuraavana päivänä.
Sivutuotteet on säilytettävä asianmukaisesti merkittyinä keräämisen, varastoinnin ja kuljetuksen aikana. Luokan 3 ainekselle sivutuoteluokkamerkintä on ”Luokka 3, ei ihmisravinnoksi”, luokan 2 rehuksi päätyvälle ainekselle ”Luokka 2, turkiseläinten ruokintaan” (tai ”luokka 2, tarhakoirien ruokintaan”).
Sivutuotteiden keräily-, kuljetus- ja varastointiastioissa sekä kaupallisissa asiakirjoissa (rahtikirjoissa) on oltava merkintä sivutuoteluokasta. Astioiden merkitsemisessä voidaan käyttää värikoodeja. Laitoksen käyttämät värikoodit on kirjattava omavalvontasuunnitelmaan ja koodit sekä niiden merkitys ja käyttö on tehtävä selväksi koko henkilöstölle. Värikoodit eivät saa olla harhaanjohtavia. Jos eri sivutuoteluokkiin kuuluvaa ainesta sekoitetaan, koko aineksen sivutuoteluokka määräytyy alemman sivutuoteluokan mukaan: luokkien 1 ja 2 tai 3 aineksen seos on luokkaa 1, eikä sitä voi käyttää rehuksi. Luokkien 2 ja 3 aineksen seos on luokkaa 2.
Sivutuotteiden merkinnöissä (pakkauksissa tai asiakirjoissa) ei saa olla elintarvikelaitoksen hyväksynnästä kertovaa soikiomerkkiä (tunnistusmerkki). Tämä pätee myös elintarvikekelpoiseen tavaraan, jota esimerkiksi kaupallisista syistä ei käytetä elintarvikkeeksi vaan toimitetaan rehukäyttöön; siitä on tullut sivutuote, kun se on päätetty lähettää rehukäyttöön, ja merkintöjen on silloin oltava sivutuote- ja rehulainsäädännön mukaisia.
- Sivutuoteasetus (EY) N:o 1069/2009, artiklat 21
- Sivutuoteasetuksen toimeenpanoasetus (EY) N:o 142/2011, liite VIII.
4 Kirjanpito, jäljitettävyys ja kaupalliset asiakirjat
Toimijan on pidettävä kirjaa rehukäyttöön toimitetuista sivutuotteista. Jäljitettävyyden on toteuduttava yksi askel taaksepäin ja yksi askel eteenpäin. Esimerkiksi leikkaamon, joka toimittaa luokan 3 sivutuotteita lemmikkieläinten ruokia valmistavaan laitokseen, on tiedettävä riittävällä tarkkuudella, mistä ruhoista lähetetyt sivutuotteet olivat peräisin ja mihin ne on toimitettu. Laitoksesta lähtevälle sivutuotteelle on laadittava kaupallinen asiakirja (rahtikirja).
Lue lisää kaupalliseen asiakirjaan vaadittavista tiedoista
Sivutuotteita saa luovuttaa ainoastaan sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyille tai rekisteröidyille toimijoille. Jos kyseessä on sivutuotteiden hävittäminen, vaihtoehtona voi olla myös muu lainsäädännön sallima paikka, kuten kaatopaikka tai jätteenpolttolaitos. Sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyt ja rekisteröidyt laitokset löytyvät toimialoittain Ruokaviraston nettisivuilta. Lähettäjällä on velvollisuus varmistaa, että sivutuotteiden vastaanottaja saa ja pystyy ottamaan niitä vastaan. Tähän voi liittyä sivutuoteluokan lisäksi muitakin rajoitteita esimerkiksi koostumukseen tai ruhonosiin liittyen.
- Sivutuoteasetus (EY) N:o 1069/2009, artiklat 21 ja 22
- Sivutuoteasetuksen toimeenpanoasetus (EY) N:o 142/2011, liite VIII
5 Kuljetus
Sivutuotteet on kuljetettava katetuissa tiiviissä säiliöissä. Sivutuotteet on kuljetettava asianmukaisesti merkittyinä ja niiden mukana on oltava kaupallinen asiakirja (rahtikirja), josta käyvät ilmi kaikki lainsäädännön edellyttämät tiedot (ks. edellä).
Kuljetussäiliöt on säilytettävä puhtaina. Jos samoja säiliöitä käytetään usean eri sivutuoteluokan kuljettamiseen, on lisäksi huolehdittava ristikontaminaation estämisestä: säiliöiden on oltava kuivia ja puhtaita ennen käyttöä ja puhdistettuja, pestyjä ja desinfioituja jokaisen käyttökerran jälkeen.
Rehuksi päätyvä käsittelemätön luokan 2 tai 3 sivutuote on varastoitava ja kuljetettava jäähdytettynä tai jäädytettynä, jos sitä ei käsitellä 24 tunnin kuluessa keräämisestä. Käytännössä sivutuotteet, jotka päätyvät lemmikkieläinten rehun raaka-aineeksi on joka tapauksessa jäähdytettävä tai jäädytettävä heti keräämisen jälkeen, jotta ne säilyvät rehukelpoisina. Kylmäkuljetuksiin käytettävien ajoneuvojen on oltava sellaisia, että lämpötila pysyy sopivana koko kuljetuksen ajan ja että lämpötilaa voidaan valvoa.
Rehun kuljettajat ovat rehualan toimijoita, ja niitäkin koskee velvollisuus rekisteröityä rehualan toimijaksi. Vain rekisteröitynyt toimija saa kuljettaa rehua.
- (EY) N:o 142/2011, liite VIII
- (EY) N:o 183/2005, artikla 9
6 Omavalvonta ja HACCP-järjestelmä
Liha-alan laitoksen, joka kerää sivutuotteita rehukäyttöön, on otettava rehunäkökulma huomioon omavalvontasuunnitelmassaan ja HACCP-järjestelmässään.
- (EY) N:o 183/2005, artiklat 6 ja 7
7 Keskeisintä lainsäädäntöä
- (EY) N:o 1069/2009 ns. sivutuoteasetus
- (EY) N:o 142/2011 ns. toimeenpanoasetus
- (EU) N:o 183/2005 ns. rehuhygienia-asetus
- (EU) N:o 767/2009 ns. rehujen markkinoillesaattamisasetus
- Rehulaki N:o 1263/2020
- Sivutuotelaki N:o 517/2015
- MMMa 783/2015 ns. kansallinen sivutuoteasetus
- MMMa 1266/2020 ns. rehualan toiminnanharjoittaja-asetus
Edellä mainittuihin säädöksiin on tullut niiden antamisen jälkeen muutoksia, jotka on myös otettava huomioon.