Kaikilla lienee hyvin vielä muistissa COVID-19 pandemian alkuajat, sekä alkuvaiheen osittain ristiriitaiset ohjeet ja puutteelliset tiedot taudin torjunnan suhteen. Niistä ajoista on tultu paljon eteenpäin, vaikka pandemiaa ei toki vieläkään olla voitettu. Vaikka eri maissa annettiin erivahvuisia suosituksia ja määräyksiä, niin ensimmäisiä ja edelleen keskeisiä periaatteellisia hallintakeinoja taudin leviämisen estämisessä oli ihmiskontaktien välttäminen sekä käsihygienia.
Käsienpesu keksittiin jo kauan sitten
En ole historioitsija, mutta käsitykseni mukaan käsihygienian merkitys sairauksien leviämisen torjunnassa havaittiin ensimmäisiä kertoja 1800-luvun lopulla. Luin jostain, että noihin aikoihin lääkärin tointa harjoittavien keskuudessa oli tavallista tehdä ruumiinavauksia ja siirtyä siitä suoraan ilman käsien pesua avustamaan synnytyksissä, ja jossain vaiheessa huomattiin, että lapsikuolleisuus kätilöiden avustamissa synnytyksissä oli pienempää. Joku ymmärsi, että sieltä ruumiista saattaa siirtyä jotain käsien mukana. Kun lääketieteen harjoittajat rupesivat desinfioimaan käsiään, lapsikuolleisuus pieneni huomattavasti. Pikkuhiljaa tietämyksen lisääntyessä ymmärrettiin hyvien hygieniakäytäntöjen merkitys laajemminkin ihmisen terveyttä edistävänä asiana.
Mikrobit eivät karaise
Ihmisluonteeseen taitaa kuulua sellainen ominaisuus, että kun asiat menevät hyvin liian pitkään, niin monet perusasiat unohtuvat. Aina välillä voi kuulla ja lukea kommentteja, että mitä pieni ruokamyrkytys haittaa, tai että ihmisen pitää ”karaista itseään” erilaisilla mikrobeilla, syömällä vaikka vanhentuneita elintarvikkeita. Osittain varmasti niin onkin, että kehon immuunijärjestelmä kaipaa tekemistä, eikä ihmistä ole tarkoitettu elämään desinfioidussa pullossa, mutta jokainen, joka on maannut tuskissaan noroviruksen kourissa, ainakin sillä hetkellä, toivoisi että olisi välttynyt siltä. Saati jos joku läheinen on menehtynyt vaikka listerioosiin.
Ostoskärrystä kotiin
Jos mietitään mitä tämän pandemian seurauksena on opittu, tai oikeastaan varmaan muistettu uudelleen, niin se on perushygienian merkitys. Ihmiset ovat havahtuneet välttämään toisia päin aivastelua ja yskimistä sekä pesemään ja desinfioimaan käsiään, ja julkisissa tiloissa pintoja desinfioidaan säännöllisesti. Olen kuullut joissain ruokakaupoissa olevan jopa ostoskorien ja kärryjen pesureita. Olenkin joskus automarketissa käydessäni katsellut niitä vuosikausien pölyssä ja erilaisen tahman peitossa olevia ostoskärryjä, ja miettinyt, että miksi niitä ei koskaan pestä. Sieltähän kärryn pohjalta ne ostokset siirtyy sitten keittiön pöydälle ja jääkaappiin – ja mitä lie niiden likaiseen kärryyn ladottujen pakkausten pintojen mukana. Ei luulisi olevan mahdoton taloudellinen panostus edes silloin tällöin pestä niitä kärryletkoja vaikka painepesurilla. Tuskin tällainen kenenkään henkeä suoraan pelastaisi, mutta tällainen(kin) puhtaudesta huolehtiminen antaisi mielikuvan, että toimija suhtautuu hygieniaan ja puhtauteen vakavasti. Jos ja kun tästä pandemiasta joskus saadaan jonkinlainen torjuntavoitto ja elämää voidaan normalisoida ainakin jossain määrin, niin toivon, että tietoisuus hyvien hygieniakäytäntöjen, ja erityisesti käsihygienian merkityksestä tarttuvien tautien leviämisen torjunnassa ei ihmisiltä heti unohdu.
Perushygienian lisäksi merkittävä keino tartuntojen leviämisen torjunnassa on ihmisten välisten kontaktien välttäminen. Se olisi itsessään tietysti jo erinomainen keino; jos kukaan ei tapaa ketään, niin tauditkaan eivät leviä. Mutta eihän ihminen voi elää loputtomiin niin, eikä yhteiskunta pyöri niin. Hallitus ja tartuntatautiasiantuntijat joutuvat tasapainoilemaan tarpeellisten määräysten ja suositusten kanssa.
Elintarvikevalvonta onnistuu myös etänä
Myös Ruokavirastossa seurattiin viime keväänä jatkuvasti muuttuvaa tilannetta ja otettiin hyvissä ajoin kanta, että kontaktien välttämiseksi siirrytään etätyöskentelyyn niiden toimintojen osalta, joissa se on mahdollista ja sekä Ruokaviraston suorittamia tarkastuksia että Ruokaviraston ohjeistuksessa olevien tahojen tarkastuksia pyritään vähentämään vain välttämättömiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valvontaa ei enää tehtäisi, monia asioita voidaan tarkastaa asiakirjojen perusteella etänä, ja myös paikan päällä tehdään edelleen valvontaa suojavarusteita käyttäen ja turvaväleistä huolehtien. Etätoiminnan valtava lisääntyminen on vaatinut nopeaa uusien tapojen ja toimintamallien opettelua, ja siinä näytettäisiin onnistuneen melko hyvin, viranomaistoiminta sekä keskusvirastoissa, alueellisella tasolla Aluehallintovirastoissa että kuntatasolla toimii edelleen ja vaaditut tehtävät tulevat hoidetuksi.
Hattua päästä ympäristöterveydenhuollon osaajille
Uutena asiana tämän vuoden helmikuussa annetun tartuntatautilain muutoksen myötä kunnallisen ympäristöterveydenhuollon viranomaisille on annettu mahdollisuus suorittaa tartuntatautilain mukaisia tarkastustehtäviä. Tätä on jo monissa kunnissa hyödynnetty. Tähän on päädytty siitä syystä, että monella muulla sektorilla ei vastaavaa tarkastusosaamista omaavaa kenttähenkilöstä ole. Vaikka harva kaipaa lisätehtäviä omien töidensä oheen, niin minusta tämä on myös osoitus ympäristöterveydenhuollon valvontakentän osaamisen arvostuksesta.
Tartuntatautilain uusi valtuutus, ja se, että sitä on ollut tarpeen käyttää, herättää samoja ajatuksia, joita tulee mieleen erilaisten elintarvike- ja vesikriisien yhteydessä. Jostain tarvittaisiin joku, joka osaa ja pystyy tekemään jotain. Silloin kun maailmassa ei tapahdu mitään ihmeellistä ja asiat rullaavat omalla painollaan, ja viranomaiset suorittavat niin sanotusti rutiiniluonteisia tehtäviään, nousee välillä keskustelua siitä, onko kaikki se viranomaistoiminta yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, ja joskus jopa suoranaisia vaatimuksia siitä, että tällaisia julkisia menoja pitäisi karsia. Ajatus on tietysti ihan luonnollinen, kun valtion budjetti on rajallinen. Toisaalta sitten taas, kun mikä tahansa kriisi iskee, niin viranomaisilta kaivataan nopeita toimenpiteitä tilanteen selvittämiseksi ja ihmisten terveyden turvaamiseksi. Onkin hyvä muistaa, että mikäli jotain viranomaistoimintaa ajetaan hyvinä ja turvallisina aikoina alas, niin ei sitä kovin helpolla kriisin sattuessa saada pystytettyä, ei vaikka siihen osoitettaisiin rahaa. Ammattitaidon ja osaamisen kartuttaminen tyhjästä ei ole helppoa. Tämä koskee yhtä lailla vaikka puolustusvoimien toimintaa, poliisin toimintaa kuin ympäristöterveydenhuollonkin toimintaa.
Kaikesta ikävästä huolimatta mitä tämä pandemia on tuonut mukanaan, niin ehkä siitä jotain hyödyllisiäkin asioita jää meille jatkoa varten. Jos ei muuta, niin uusina tapoina tehdä töitä ja puhtauden ja hygienian arvostuksena.
Katso videolta elintarvikehygienian perusjutut kotiin ja työpaikalle: Kuusi simppeliä ohjetta, joilla voit välttyä ruokamyrkytyksiltä
Ville Kekkonen
yksikönjohtaja
mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden yksikkö