Meille Ruokavirastoon tulee vaihteleva määrä tunnistettavia kasveja siementarkastukseen. Usein kyseessä on ollut peltoretikka tai rikkasinappi rypsin tai rapsin siemenviljelmältä. Kesä 2021 oli tässä suhteessa poikkeuksellinen. Saimme muutamankin kerran kuvia kahdesta isosta heinästä, jotka olivat vallanneet pellon kuvien perusteella lähes täysin. Kysyttiin jopa, ovatko kuvat todella Suomesta. Mistä tässä oli kyse?
Kyseessä olevat lajit olivat rikkakananhirssi ja viherpantaheinä. Molemmat lajit ovat jo vakiintuneet Suomeen ja vieraslajistatukseltaan "tarkkailtaviksi tai paikallisesti haitallisiksi’ luokiteltuja lajeja. Kuten muistamme, kesä 2021 oli hyvin kuuma ja lämpötilaennätyksiä rikottiin monella paikkakunnalla. Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat C4-kasveja, jotka pystyvät hyödyntämään korkeita lämpötiloja tehokkaasti kasvuun.
Kesä 2022 ei ollut yhtä lämmin kuin edeltäjänsä. Kananhirssi-ilmoituksia onkin tullut tänä kasvukautena vasta syyskuun puolella, kun se on päässyt täyteen mittaansa ja näkyy selkeämmin vielä jäljellä olevissa kasvustoissa.
Miten kananhirssi ja pantaheinä ovat meille tulleet?
Kananhirssin ensimmäiset havainnot on tehty jo vuonna 1872 Kuopion Siilinjärveltä ohrapellosta (vieraslajit.fi). Lajilla on ollut monenlaisia kulkeutumistapoja. Se on voinut saapua esimerkiksi painolastin mukana kuten useat muutkin Suomen luontoon asettautuneet vieraslajit. Nyt rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää tavataan jo Oulun korkeudella ja sitäkin pohjoisempana.
Molemmat lajit ovat maailmanlaajuisesti pahoja rikkakasveja. Ruokaviraston siementarkastus teki kyselyn pohjoismaisille ja virolaisille viranomaisille kananhirssin ja pantaheinän yleisyydestä. Jokaisessa maassa tilanteen on huomattu pahenevan. Norja on ainoana maana kieltänyt kananhirssin omassa siementuotannossaan.
Lajit leviävät ulkomailta tuotujen siementen kauppaerien mukana. Sertifioidussa siemenessä saa olla tietty prosenttiosuus rikkakasveja. Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä eivät ole erikseen rajoitettuja lajeja kuten hukkakaura. Kun lajit ovat asettuneet alueelle, ne jatkavat leviämistään eläinten kuten hanhien ja peurojen välityksellä. Leviämisen hillitsemiseksi ja estämiseksi yhteiskäyttöpuimurit tulisi puhdistaa huolellisesti siirryttäessä toisille lohkoille ja viljelyksille.
Miten kananhirssin ja pantaheinän tunnistaa?
Joskus heinäkasvin tunnistaminen on erityisen hankalaa, etenkin kun heinät ovat hyvin eri näköisiä eri kehitysvaiheissa. Tarkkaan lajimääritykseen sopii sanonta ’kokemus luo varmuutta’.
Kananhirssin ja pantaheinän tunnistaminen on onneksi suhteellisen helppoa, etenkin jos kukinnot ovat päässeet kehittymään. Viherpantaheinän ketunhäntämäisen pörröinen tähkä on ainutlaatuinen Suomen luonnossa. Suomessa tavataan myös sinipantaheinää, joka kuitenkin eroaa selkeästi viherpantaheinästä.
Isokokoinen kananhirssi on myös eksoottisen näköinen, parhaimmillaan varreltaan yli 1,5 metriä pitkä heinäkasvi. Kaukaa katsottuna lajista tulee mieleen järviruoko. Rikkakananhirssin seurana tavataan lännenkananhirssiä. Nämä lajit ovat hyvin samannäköisiä, mutta kukinnon helpeiden yksityiskohtia tarkastelemalla ne on mahdollista erottaa.
Lännenkananhirssiä käsitellään usein rikkakananhirssin alaisena, kuten tässäkin blogissa. Kananhirsseillä lehdissä on vaalea raita keskellä ja yksi erittäin hyvä tuntomerkki. Niillä ei ole kielekettä, kalvomaista rakennetta lehden ja varren yhtymäkohdassa. Kieleke löytyy esimerkiksi kaikilta viljalajeiltamme.
Viherpantaheinän kieleke muodostuu karvoista. Tällainen selkeä ominaisuus mahdollistaa lajin tunnistuksen, tai ainakin sen poissulkemisen, myös pienemmistä, vielä kukinnottomista yksilöistä.
Ovatko nämä vieraslajit tulevaisuuden hukkakauroja?
Hukkakauravalvonnalla on Suomessa pitkä, vuosikymmenien mittainen perinne. Olen kuullut kommentteja, että rikkakananhirssissä ja viherpantaheinässä on mahdollisuuksia tulevaisuuden hukkakauraksi. Mikä on tilanne näiden ja muiden vieraslajien osalta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä ilmastonmuutoksen edetessä ja lämpimien kesien myötä?
Itse koen, että voimme vaikuttaa paljon tulevaisuuteen kananhirssin ja pantaheinän osalta. Tällä hetkellä tiedon levittäminen asiasta on erityisen tärkeää. Kasvukauden mittaan on hyvä muistuttaa viljelijöitä näistä ikävistä lajeista.
Torjunta on tehokkainta, jos kutsumattomat vierailijat huomataan ajoissa. Jopa käsinpoiminnalla on alkuvaiheessa mahdollista estää niiden asettuminen viljelmälle. Mikäli lajit pääsevät leviämään, yhdistämällä kasvinsuojeluruiskutukset oikeisiin lajivalintoihin pystytään vaikuttamaan näiden kuten muidenkin rikkakasvien torjuntaan.
Mikäli siemenpankkia pääsee muodostumaan, täytyy torjuntaa suorittaa pitkällä tähtäimellä. Rikkakananhirssin siemenen on todettu säilyvän tietyissä olosuhteissa jopa kymmenen vuotta. Yksi iso yksilö voi tuottaa jopa 80 000 siementä.
Ruokavirasto omalta osaltaan pitää yllä säännöllistä tiedotusta rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä etenkin kasvukauden ajalla. Viranomaisten ja kuntien sekä siemenalan toimijoiden kanssa keskustellaan, kuinka voimme parhaiten vaikuttaa siihen, että näistä lajeista ei pääse muodostumaan vakituista rikkakasvia pelloillemme.
Sami Markkanen
Ylitarkastaja
Siementarkastus, Ruokavirasto
Lisätietoja:
- Kuvia ja lisätietoja rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä
- Tunnista ja torju rikkakananhirssi (YouTube-video)