Usein kysyttyä lihantarkastuksesta

Saako sisäelimiä ja ruhonosia käyttää elintarvikkeena?

Kaikkea lihantarkastuksessa hyväksyttyä ja puhdasta lihaa, sisäelimiä ja muita ruhonosia saa lainsäädännön mukaan käyttää elintarvikkeena.

Teurastuksen yhteydessä eläimille suoritetaan aina lihantarkastus. Sillä varmistetaan, että liha on turvallista kuluttajille. Teurastamovalvonnalla taataan, että elintarvikkeeksi päätyvä eläin on teurastettu ja käsitelty hygieenisesti ja että kaikkea lihantarkastuksessa elintarvikkeeksi hyväksyttyä ja syötäväksi tarkoitettua ainesta on käsitelty teurastamossa elintarvikkeena eikä sivutuotteena tai jätteenä.

Erityisesti sisäelinten ja ruhonosien käsittely elintarvikkeena vaatii teurastamolta usein taloudellisia panostuksia ja resursseja. Teurastamo päättääkin itse, kerääkö se elimiä ja muita ruhonosia elintarvikekäyttöön vai sivutuotteeksi.

Jos elimiä kerätään elintarvikkeeksi, on elimiä käsiteltävä hygieenisesti. Jos hygieniataso on puutteellinen, on elimet ohjattava pois elintarvikekäytöstä ja toimitettava sivutuotelaitokseen.

Jos teurastamo ei kerää elimiä ja muita ruhonosia elintarvikkeeksi vaan ohjaa ne suoraan sivutuotteeksi, ei niitä voida enää palauttaa takaisin elintarvikekäyttöön, vaikka ne lainsäädännön mukaan olisivat elintarvikkeeksi kelpaavia ruhonosia.

  • Erikseen lainsäädännöllä on kiellettyä käyttää seuraavia ruhonosia elintarvikkeena:
    raskasmetallien takia hylättävät sisäelimet: hevoseläimen maksa ja munuaiset ja yli neljävuotiaiden nautojen munuaiset, luonnonvaraisten kanien ja jänisten munuaiset, yli vuoden ikäisten luonnonvaraisten hirvieläinten maksa ja munuaiset, hylkeen kaikki elimet sekä nahanlainen ja vatsaontelon rasva.
  • TSE-tautiriskin (muun muassa BSE eli hullun lehmän tauti) takia hylättävät ruhonosat: yli vuoden ikäisten nautojen, lampaiden ja vuohien kallo (mukaan lukien aivot ja silmät) ja selkäydin; koskee nautoja, jotka ovat peräisin alhaisen BSE-riskin maasta kuten Suomi, muualta peräisin olevissa naudoissa on enemmän hylättäviä ruhonosia.

Lisäksi lihavalmisteisiin, kuten makkaraan, ei saa käyttää tiettyjä eläinten osia, esimerkiksi kohtuja. Niitäkin saa käyttää sellaisenaan elintarvikkeena, kunhan ne on lihantarkastuksessa hyväksytty. Muun muassa jauhelihaa saa tehdä vain luurankolihaksista.

Jos lampaan kieltä käytetään elintarvikkeena, onko pää nyljettävä?

Jos lampaiden päitä tai kieliä ei käytetä ihmisravinnoksi, niitä ei tarvitse tarkastaa ruhon ja sen muiden osien tarkastuksen yhteydessä. Jos kieli käytetään ihmisravinnoksi, on EU-määräysten mukaan myös lampaan pään pinnat tarkastettava ja pää on tätä tarkastusta varten nyljettävä.

Miten Ruokavirasto varmistaa lihantarkastuksen yhdenmukaisuuden?

Lihantarkastuksen yhtenäisyyteen on kiinnitetty huomiota ja sitä on kyseenalaistettu niin kauan kuin lihaa on Suomessa tarkastettu. Lihantarkastus perustuu nykyään pitkälti EU-lainsäädäntöön, joka on hyvin yksityiskohtaista.

Ruokavirasto on antanut ohjeet lihantarkastuksen yhdenmukaisesta toteuttamisesta ja muutosten kirjaamisesta. Lihantarkastuksen yhtenäisyyttä edistetään muun muassa koulutuspäivillä, lyhyemmillä tietoiskuilla, tarkastuskäynneillä ja tarkastushenkilökunnan tutustumiskäynneillä eri teurastamoihin.

Tuleeko ruhot aina halkaista teurastuksen yhteydessä?

Lainsäädännössä ((EY) N:o 854/2004) esitetään vaatimuksia sille, miten ruho ja elimet tulee esittää lihantarkastuksessa. Kaikkien kavioeläinten, yli kuuden kuukauden ikäisten nautaeläinten ja yli neljän viikon ikäisten sikojen ruhot tulee halkaista selkärankaa pitkin teurastuksen yhteydessä ennen lihantarkastusta. Poikkeustapauksissa tarkastuseläinlääkäri voi antaa luvan ruhon halkaisemattomuudelle ja tarkastaa ruhon kokonaisena. Esimerkiksi silloin, kun sianruhoja halutaan myydä halkaisemattomina nk. grilliporsaina, tarkastuseläinlääkäri voi antaa luvan tähän. Pääsääntöisesti ruhot tulee kuitenkin halkaista lainsäädännön vaatimusten mukaisesti ja lihantarkastus tulee tehdä halkaistuille puoliruhoille.

Saako tuottaja myydä tarkastamatonta kotieläimen lihaa, kuten kotona teurastettua lammasta, suoraan kuluttajalle?

Kotieläimiä saa teurastaa tuotantotilalla elintarvikkeena käytettäväksi vain tuottajan omaa käyttöä varten. Tarkastamatonta, kotona teurastettua lihaa tuottaja saa käyttää omassa taloudessaan, mutta hän ei saa myydä eikä muutenkaan luovuttaa sitä ulkopuolisille. Tilalla teurastettavien omaan käyttöön tarkoitettujen eläinten vuosittaista teurastusmäärää ei ole rajoitettu.

Jos tuottaja haluaa luovuttaa lihaa yleiseen kulutukseen, lihalle on pääsääntöisesti tehtävä lihantarkastus. Kotona teurastettujen kotieläinten lihalle ei voida tehdä lihantarkastusta. Jos liha halutaan tarkastaa, eläimet on lähetettävä teurastettaviksi hyväksyttyyn teurastamoon.

Vähäriskisistä toiminnoista annetun asetuksen (VNa 1258/2011, muutos 164/2011) 4 §:n mukaisesti siipikarjan tai tarhatun kanin lihan myynti ja luovutus alkutuotantopaikalta suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin on kuitenkin mahdollista ilman että liha on tarkastettua. Alkutuotannon toimija saa luovuttaa ja toimittaa yhteensä enintään 40 000 kiloa siipikarjanlihaa vuodessa ja yhteensä enintään 20 000 kania vastaavan määrän lihaa vuodessa. Muiden kotieläinten kuin siipikarjan tai tarhatun kanin lihaa ei saa koskaan myydä tai luovuttaa tarkastamattomana.

Elintarvikkeiden tuottaja, valmistaja ja myyjä ovat vastuussa valmistamiensa ja myymiensä elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siitä, että ne täyttävät lainsäädännön vaatimukset.

Jos tuottaja haluaa myydä kasvattamiensa eläinten lihaa, hänen tulee teurastuttaa eläimet teurastamossa. Tarkastuseläinlääkäri tarkastaa lihan teurastamossa, jonka jälkeen tuottaja voi järjestää lihanmyynnin esimerkiksi omalla tuotantotilallaan.

Lihan myynnistä tulee tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Jos tilalla on teurastukseen sopivat tilat, voi myös olla mahdollista hyväksyttää teurastustilat pienteurastamoksi elintarvikelain 13 § mukaisesti. Hyväksyntää haetaan Ruokaviraston lihantarkastusyksiköstä.

Hakusanoja: lihantarkastuspakko, kotiteurastus

Onko koiranlihan myynti sallittua ja onko koiraa turvallista syödä?

Eläinten teurastamista, lihan käsittelyä ja myyntiä säätelee elintarvikkeiden hygieniaa koskeva lainsäädäntö. Elintarvikelainsäädännöstä osa on EU:n asetuksia, jotka koskevat kaikkia jäsenmaita, ja niiden lisäksi meillä on kansallinen elintarvikelaki ja sen nojalla annettuja yksityiskohtaisempia asetuksia. Eläinten teurastamista, kasvattamista, lopettamista ja muuta käsittelyä koskee lisäksi eläinten hyvinvoinnista annettu nk. eläinsuojelulainsäädäntö.  

Elintarvikelainsäädännössä on määritelty kotieläimet, joita voidaan teurastaa, luettelemalla kyseiset eläinlajit. Niiden lisäksi elintarvikkeeksi voidaan teurastaa tarhattuja ja luonnonvaraisia riistaeläimiä, jotka nekin on määritelty tarkemmin. Syötäviin kotieläimiin ei lueta kuuluvaksi koiraa. Teurastamoissa voidaan teurastaa ja elintarvikehuoneistoissa käsitellä ja myydä vain lihaa, joka on peräisin em. kotieläimistä tai riistaeläimistä ja joka on käsitelty lainsäädännön vaatimusten mukaan. Siten koiranlihan myynti ei ole sallittua. Myös yleinen mielipide Suomessa tuomitsisi koiranlihan kaupan, koska koiraa pidetään nimenomaan lemmikkieläimenä.

Elintarvikelainsäädäntö ei koske yksityistalouksissa tapahtuvaa omaan käyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden käsittelyä ja valmistusta. Eläinten hyvinvointia koskeva eläinsuojelulaki ja sen nojalla annetut asetukset sen sijaan koskevat eläinten käsittelyä myös yksityistalouksissa.

Koiran lihassa voisi olla ihmiseen tarttuvia taudinaiheuttajia, bakteereita ja loisia. Suomessa tulee aina muistaa trikiiniloisten mahdollinen esiintyminen, koska ne ovat yleisiä luonnonvaraisissa nisäkkäissämme ja ne voivat tarttua myös koiriin ja ihmisiin. Koirassa voisi olla myös jäämiä lääkkeistä, joilla sitä on joskus hoidettu, sekä mahdollisesti raskasmetalleja tai muita ympäristöperäisiä toksisia aineita. Ruokaviraston tiedossa ei ole koiran lihasta tehtyjä elintarviketutkimuksia, joten taudinaiheuttajien ja jäämien esiintymistä ei voi tarkkaan arvioida.