Koiran giardioosi

Giardia-suvun alkueläimet ovat mikroskooppisen pieniä suolistoloisia, joita tavataan laajasti eri eläinlajeilla. Ne lisääntyvät suvuttomasti, eikä niiden taksonomisesta luokittelusta eri lajeihin ole päästy yksimielisyyteen. Nisäkkäiden giardiat luetaan usein kuuluvaksi Giardia duodenalis -lajiin (synonyymit Giardia lamblia, Giardia intestinalis), jossa on useita ”genotyyppikokoelmia” eli alatyyppejä (assemblages A-H). Näistä kahta (A ja B) pidetään ihmisen ja muiden kädellisten loisina, mutta ne tarttuvat myös muihin nisäkkäisiin, kuten koiraan. Koiralla ja muilla koiraeläimillä tavataan erityisesti kahta kokoelmaa (C ja D), joita ei pidetä ihmisiin tarttuvina ja joista käytetään myös yhteisnimitystä Giardia canis. Koirilla esiintyy vain harvoin ihmisiin tarttuvia muotoja.

Oireet

Koiralla giardian katsotaan nykyään olevan osa suoliston normaaliflooraa ja aikuisella koiralla loistartunta on yleensä oireeton. Koiranpennuilla erilaiset stressitekijät, kuten vieroitus emästä tai ruokinnan muutos voivat johtaa loisen voimakkaaseen lisääntymiseen ja aiheuttaa ajoittaista ohutsuoliperäistä ripulia ja joskus harvoin myös oksentelua. Tyypillistä giardioosille ovat myös erityisen pahanhajuiset ilmavaivat ja koira voi laihtua. Kennelympäristö ja muut koiratiheät olosuhteet johtavat helposti tartuntapaineen nousuun, jolloin myös aikuiset koirat voivat sairastua oireiseen giardioosiin.

Taudinmääritys ja näytteenotto

Tartuntaepäily varmistetaan ulostenäytteistä. Terveeltä oireettomalta lemmikkikoiralta ei ole tarpeellista tutkia giardianäytettä. Käytössä on erilaisia testimenetelmiä, joista Ruokavirastossa käytetään suoraa immunofluoresenssivärjäystä. Viraston menetelmä edellyttää ulosteen keräämistä ja säilömistä tuoreena formaliiniliuokseen. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi PCR ja ELISA-pikatesti. Laboratoriovastaus on joko negatiivinen (giardiaa ei todettu) tai positiivinen (todettiin). Giardioiden osoittaminen ulostenäytteestä on laboratoriolle varsin yksinkertaista, mutta lajin alatyyppien tunnistus on haastavaa ja edellyttää nykyaikaisia molekyylimenetelmiä.

Leviäminen

Giardia leviää eläimestä toiseen ulosteessa olevien kestävien tartuntamuotojen, kystien, välityksellä. Ne ovat tartuttavia heti koirasta ulosteen mukana erityttyään. Kosteassa ja viileässä kystat säilyvät elävinä jopa kuukausia, mutta lämpö ja kuivuus tappavat ne nopeasti. Tyypillisesti niitä esiintyy yleisesti maaperässä alueilla, joilla koirat ulkoilevat. On arveltu, että koiran varusteissa kystat voisivat elää noin viikon huoneenlämpötilassa. Mahdolliset oireet alkavat tyypillisesti 1-2 viikon kuluttua tartunnasta.

Hoito ja leviämisen estäminen

Oireeton giardiatartunta ei vaadi lääkehoitoa. Ripuloiva koira, jonka ulosteessa todetaan giardiatartunta, on syytä lääkitä alkueläintä vastaan tehoavalla lääkkeellä (esimerkiksi fenbendatsoli). Hoidon tukena voi antaa hyvin sulavaa ruokaa ja suoliston toimintaa tukevia valmisteita (kuten maitohappobakteerit, kuitulisät).

Lääkehoidon lisäksi suositellaan ympäristön puhdistamista uusintatartunnan välttämiseksi. Ulosteet kerätään huolellisesti ja välittömästi sekajätteeseen. Koiran karvapeite, erityisesti takaosa, pestään klooriheksidiinpitoisella shampoolla kaksi kertaa viikossa. Koiran ruoka- ja juomakupit pestään kuumalla vedellä päivittäin. Kotona pinnat puhdistetaan mekaanisesti päivittäin. Koiran pedit, lelut ja muut tekstiilit pestään pesukoneessa vähintään 60 asteen pesuohjelmalla. Lämpö ja kuivuus tappavat kystat, samoin riittävän pitkäaikainen (viikko) pakkaslämpötila. Auringon UV-säteily ja jotkin desinfektioaineet, kuten kloori, ovat tehokkaita oikein annosteltuna. Mikäli pintamateriaalit kestävät desinfiointia, voi desinfiointiin käyttää esimerkiksi natriumhypokloriittia sisältäviä valmisteita.

Koirapuistojen sääntöjen mukaan sairasta koiraa ei niihin saa viedä. Lisäksi säännöissä velvoitetaan omistajia keräämään kaikki ulosteet pois. Tartuntojen leviämisen estämiseksi on giardioosikoiran koirapuistoon viemistä vältettävä.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Giardia on Suomessa kohtalaisen yleinen sekä koiranpennuilla että aikuisilla koirilla. Suurin osa tartunnoista on täysin oireettomia, ja oireilevia tartuntoja esiintyy pääasiassa pennuilla. Lähinnä keskieurooppalaisessa laajassa tutkimuksessa giardiatartunta todettiin 16 %:lla oireettomista ja 27 %:lla ripuloivista koirista. Helsinkiläisistä oireettomista pennuista 19 %:lla ja oireettomista aikuisista koirista 5 %:lla todettiin tartunta

Viitteet

Epe C, Rehkter G, Schnieder T, Lorentzen L, Kreienbrock L. 2010.  Giardia in symptomatic dogs and cats in Europe--results of a European study. Veterinary Parasitology 173: 32-8.

Rimhanen-Finne R, Enemark HL, Kolehmainen J, Toropainen P & Hänninen ML. 2007. Evaluation of immunofluorescence microscopy and enzyme-linked immunosorbent assay in detection of Cryptosporidium and Giardia infections in asymptomatic dogs. Veterinary Parasitology 145: 345-8. Thompson RCA, Ash A. 2016. Molecular epidemiology of Giardia and Cryptosporidium infections. Infection, Genetics and Evolution 40: 315-23.

Sivu on viimeksi päivitetty 23.3.2022