Neospora

Neospora caninum on kokkideihin kuuluva alkueläin, joka aiheuttaa aivo- ja lihastulehdusta naudalla ja koiralla. Sitä pidetään myös merkittävänä luomisten aiheuttaja naudoilla. Neospora-tartunnan nauta saa sikiöaikana emältään tai myöhemmin suun kautta koiran ulosteesta.

Neosporan elinkierto on kaksivaiheinen – sen pääisäntä on koira ja väli-isäntä nauta. Koira saa neosporan syömällä lehmän luoman sikiön tai jälkeiset, joissa on tartunta. Tartunta on sekä koiralla että naudalla useimmiten oireeton, mutta luomisriski on neosporaa kantavilla lehmillä kuitenkin noin nelinkertainen.

Myös lammas, vuohi, hevonen ja peura voivat saada tartunnan. Vasta-aineita on todettu lukuisilta muiltakin eläinlajeilta. Ihmiseen tauti ei tartu. Kaikilla eläimillä oireeton tartunta on tavallisin.

Oireet

Luomiset tapahtuvat useimmiten keskitiineydessä, 5–7 kuukauden vaiheilla. Tartunta ilmenee karjassa lisääntyneenä yksittäisinä luomisina, joista suurin osa ajoittuu kyseessä olevaan ajankohtaan, mutta varhaisempia tai myöhempiä luomisia voi myös olla. Joskus tartunta voi ilmetä yhtäkkisenä luomisaaltona, jolloin suuri osa tiineistä eläimistä luo muutaman kuukauden sisällä.

Taudin määritys ja näytteenotto

Epäiltäessä neosporatartuntaa tulisi luomisten esiintyminen järjestelmällisesti kirjata mielellään usean vuoden ajalta. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, missä tiineysvaiheessa luomiset tapahtuvat ja esiintyykö karjassa luomisia emätytärpareilla. Luomistapaukset tulee selvittää laboratoriotutkimuksilla, joissa suljetaan pois muut infektiiviset syyt. Näytteenä tulee olla sikiöitä jälkeisineen sekä luoneiden emien verinäytteet.

Diagnoosi perustuu sikiön ja jälkeisten tutkimukseen, jossa todetaan taudille tyypillisiä muutoksia sikiön aivoissa ja sydänlihaksessa. Loiskystat voidaan tunnistaa immunohistokemiallisesti tai PCR-tutkimuksella. Samalla suljetaan muut luomisen aiheuttajat tutkimuksella pois. Emän serologinen tutkimus ei osoita neosporaa luomisen syyksi, mutta kertoo tartunnan olemassaolosta karjassa.

Leviäminen

Naudalla tavallisin tartuntatie on emältä sikiöön tapahtuva tartunta. Tartunnan seuraukset riippuvat sikiön iästä, varhaisessa vaiheessa sikiö on herkempi ja seurauksena voi olla luominen. Tiineyden loppuvaiheessa (jolloin ilmeisesti suurin osa infektioista tapahtuu), sikiö on kestävämpi ja syntyy useimmiten kliinisesti terveenä tartunnan kantajana. Tartuntaa kantavilla lehmillä katsotaan olevan noin 4-kertainen aborttiriski negatiivisiin eläimiin verrattuna. Tartunta siirtyy jälkeläiselle lähes aina. Immuniteettia ei synny, joten tartuntaa tapahtuu uudelleen perättäisissä tiineyksissä.

Nauta voi saada tartunnan myös suun kautta. Neosporan elinkiertoon kuuluu suvullinen lisääntyminen lihansyöjäpääisännässä. Neosporan pääisäntä on koira. Koira erittää itse tartunnan saatuaan infektiivisiä ookystoja ulosteeseensa muutaman viikon ajan. Nämä kystat voivat rehuun tai veteen joutuessaan infektoida naudan. Koira saa tartunnan syödessään esimerkiksi luodun sikiön tai jälkeisiä, joissa on tartunta. Koira on itse tavallisesti oireeton. Myös koiralla tartunta voi siirtyä tiineysaikana sikiöihin ja aiheuttaa aivo- ja lihastulehduksen pennuille. Yksittäisiä tapauksia on todettu myös Suomessa.

Ehkäisy

Tautiin ei tällä hetkellä ole tehokasta lääkitystä tai rokotetta saatavana. Tartunnan saaneissa karjoissa voidaan pyrkiä siihen, että positiivisiksi tiedetyistä eläimistä ei jätetä hiehoja jalostukseen. Rehut ja juomavesi tulisi suojata eläinten ulosteilta Jälkeisiä ja sikiöitä ei saa antaa lihansyöjien, koirien tai kettujen syötäviksi. 


Esiintyminen 

Neospora todettiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla ja nykyisin sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä naudan luomisen aiheuttajista ympäri maailman. Myös Suomessa todetaan neosporan aiheuttamia luomisia naudoilla.

 
Sivu on viimeksi päivitetty 25.3.2024