Koirien ja kissojen ruoka

Koirille ja kissoille tarkoitettu eläinperäinen lemmikkieläinruoka on esimerkiksi koiranmakkaraa, kuivanappuloita, säilykkeitä, pakastelihaa ja -luita tai kuivattuja makupaloja, kuten siankorvia. Koirille ja kissoille tarkoitettu rehu tulee olla valmistettu hyväksytyssä lemmikkiruokia valmistavassa laitoksessa, kun valmistuksen raaka-aineena käytetään eläinperäisiä sivutuotteita. Kaikkien lemmikkiruokien valmistajien tulee olla rekisteröityneitä rehualan toimijoita.

Sallitut raaka-aineet

Lemmikkieläinten ruokiin soveltuvat eläinperäiset raaka-aineet ovat peräisin elintarvikkeeksi teurastetuista eläimistä tai kaadetusta riistasta. Lainsäädännössä tällaisia ruhonosia kutsutaan luokan 3 sivutuotteiksi ja niitä voivat olla esimerkiksi elimet, luut, korvat, sorkat ja muu kuin elintarvikkeeksi tarkoitettu liha. Ruhonosat ovat sellaisia, joita voisi lähtökohtaisesti käyttää myös elintarvikkeena, mutta joita ei syystä tai toisesta elintarvikkeena käytetä. Mitään haitallisia tai kiellettyjä aineita, kuten antibioottijäämiä sisältäviä ruhonosia tai esimerkiksi ruuansulatuskanavan sisältöä ei saa käyttää eläinten rehuissa. Kasviperäisten raaka-aineiden sekä käsiteltyjen maito- ja munatuotteiden käyttöä ei ole rajoitettu, mutta näidenkin raaka-aineiden on täytettävä rehulainsäädännön vaatimukset.

Rehuun käytettävien lisäaineiden tulee olla EU:ssa hyväksyttyjä rehun lisäaineita. Tutustu tarkemmin rehun lisäaineisiin.

Rehujen laatu ja turvallisuus

Rehun valmistaja vastaa valmistamiensa rehujen laadusta ja turvallisuudesta. Valmistajalla tulee olla HACCP-järjestelmään perustuva omavalvontasuunnitelma, jonka avulla tuotteiden turvallisuus voidaan varmistaa. HACCP-järjestelmässä keskeisintä on raaka-aineisiin ja tuotantoprosessiin liittyvä systemaattinen vaarojen arviointi ja arvioinnissa tunnistettujen vaarojen ennaltaehkäisy.

Rehujen on oltava turvallisia ja kohde-eläinlajin ruokintaan sopivia. Esimerkiksi kaikki ihmisille sallitut raaka-aineet tai lisäaineet eivät ole sallittuja tai sopivia koirien ja kissojen rehuissa. Rehut eivät myöskään saa sisältää haitallisia tai kiellettyjä aineita, eivätkä ihmisten tai eläinten terveydelle haitallisia mikrobeja. Lainsäädäntö antaa paitsi yleisiä vaatimuksia liittyen rehujen turvallisuuteen, myös esimerkiksi mikrobi- ja yhdistekohtaisia enimmäispitoisuuksia. Vaatimukset voivat vaihdella sen mukaan, onko kyse käsitellystä vai raa'asta lemmikkieläinten ruoasta.

Ruokavirasto valvoo rehujen turvallisuutta riskiperusteisesti tarkastamalla toimijoita ja ottamalla viranomaisvalvonnan näytteitä. Tarkastuskäynneillä käydään läpi erityisesti omavalvontasuunnitelman kattavuutta ja toteutumista.

Käsitelty vai raaka?

Sivutuotelainsäädäntö jaottelee lemmikkieläinten ruoan käsiteltyihin ja raakoihin.

Käsitelty lemmikkieläinten ruoka on pääasiassa sellaista, joka on erityisesti eläinperäisen aineksen osalta kuumennettu vähintään 90 asteeseen. Puruluiden käsittelyn tulee olla sellainen, että taudinaiheuttajat kuolevat. Pakkaskuivattu rehu ei ole lainsäädännön mukaista käsiteltyä lemmikkieläinten ruokaa.

Raa’an lemmikkieläinten ruoan raaka-aineet ovat rajatumpia ja raakaruokiin liittyy erityispiirteitä. Lue lisää raakaruoista

Rehutyyppi

Rehulainsäädäntö jaottelee kaikki kuluttajapakatut rehut rehuaineiksi, täysrehuiksi, täydennysrehuiksi ja näiden lisäksi rehu voi olla myös lainsäädännön määrittelemä erityisruokavalio. Lisäravinteita ja ravintolisiä rehut eivät voi olla.

Rehuaine koostuu pääsääntöisesti yhdestä ainesosasta. Lemmikkieläinten rehuissa kuitenkin samaan rehuaineryhmään kuuluvat raaka-aineet, esimerkiksi liha- ja eläinperäiset tuotteet, määritellään kokonaisuutena rehuaineeksi eli esimerkiksi sikanautajauheliha tai elinten seos on edelleen rehuaine. Täydennysrehulla tarkoitetaan useamman rehuaineen seosta, joka ei kuitenkaan yksinään riitä kattamaan eläimen jokapäiväistä ravintoaineiden tarvetta. Täysrehu tai täysravinto taas on sellainen rehu, joka yksin riittää kattamaan eläimen ravitsemuksellisen tarpeen eikä muuta täydentävää ravintoa tarvita.

Erityisruokavalio on useimmiten täysrehu, jolla on jokin erityinen ravitsemuksellinen käyttötarkoitus, esimerkiksi virtsakivien muodostumisen ennaltaehkäisy, sydämen toiminnan tukeminen kroonisen sydämen vajaatoiminnan yhteydessä tai ylimääräisen elopainon vähentäminen. Erityisruokavalioiden käyttötarkoitukset ja tärkeimmät ravitsemukselliset ominaisuudet on määritelty lainsäädännössä.

Pakkausmerkinnät

Pakollisiin pakkausmerkintöihin vaikuttaa se, onko lemmikkiruoan rehutyyppi rehuaine vai rehuseos (täydennysrehu/täysrehu).

Pakkausmerkinnöistä eli etiketistä tulee aina käydä ilmi rehutyyppi, merkinnöistä vastaavan toimijan yhteystiedot ja hyväksyntänumero (jos on), eränumero, määrä, lista lisäaineista (vain ne, jotka pakollista merkitä) sekä ravintosisältö (yleisimmin raakavalkuainen, raakarasva ja kosteus).

Raakaruoan merkinnöissä tulee olla lisäksi varoituslauseke ”Käytä ainoastaan lemmikkieläinten ruoaksi. Pidä erillään elintarvikkeista. Pese kädet ja puhdista työkalut, välineet ja pinnat tämän tuotteen käsittelyn jälkeen”.

Edellä mainittujen lisäksi rehuseoksien pakkausmerkinnöissä tulee olla eläinlaji/-t, käyttöohjeet, valmistajan yhteystiedot tai hyväksyntänumero, vähimmäissäilyvyysaika sekä koostumus (seoksen sisältämät rehuaineet tai rehuaineryhmät).

Lemmikkieläinten ruoan etiketissä on ilmoitettava maksuton puhelinnumero tai muu yhteydenottokeino esim. internet-osoite, josta ostaja saa pakollisiin merkintöihin kuulumattomat tiedot, kuten lisäaineet, joita ei tarvitse merkitä tai yksittäiset rehuaineet, jos merkinnöissä on käytetty rehuaineryhmien nimiä.

Pakkausmerkinnöissä olevien väittämien tulee olla puolueettomia sekä todennettavissa eikä merkinnät saa johtaa kuluttajaa harhaan. Esimerkiksi etiketissä mainitun lihan tulee olla peräisin eläimen luurankolihaksista. Alkuperämaa ei ole pakollinen pakkausmerkintä millekään rehulle, mutta valmistaja voi sen vapaaehtoisena merkintänä halutessaan ilmoittaa.

Tarkempia tietoja rehujen merkintävaatimuksista ja esimerkkejä lainsäädännön vaatimukset täyttävistä pakkausmerkinnöistä löytyy Ruokaviraston oppaasta Rehujen merkinnät.

Sivu on viimeksi päivitetty 19.7.2024