käytetään elintarviketuotannossa tuotannon kannalta haitallisten eliöiden vaikutuksen rajoittamiseksi sekä kasvun säätelemiseksi.Kasvinsuojelussa käytettyjen valmisteiden tehoaineet on valittu niiden biologisten vaikutusten perusteella ja siksi niillä on muita kemiallisia yhdisteitä useammin terveysvaikutuksia myös ihmisiin.
Kuluttajien ja työntekijöiden turvallisuutta sekä aineiden ympäristövaikutuksia arvioidaan EU:ssa ennakoivasti ennen tehoaineita sisältävien tuotteiden hyväksymistä markkinoille. Valmisteiden turvallisuus arvioidaan suureksi osaksi kansallisesti, mutta noudattaen tehoainearvioinnissa EU-tasolla luotuja periaatteita. EU-tasolla luotuja periaatteita sovelletaan myös enimmäismäärien asettamisessa. Tähän mennessä turvallisuutta on arvioitu yksi aine kerrallaan.
Kuluttajat altistuvat ravinnon välityksellä samanaikaisesti useiden tehoaineiden jäämille, jonka vuoksi tarkastelu yksi aine kerrallaan ei anna oikeaa kuvaa todellisesta altistuksesta.
Eviran Riskinarviointiyksikössä käynnistetyn hankkeen tavoitteena on kumulatiivisesti arvioida kasveista saatavista elintarvikkeista havaittujen kasvinsuojeluainejäämien suomalaiselle kuluttajalle aiheuttamaa kokonaisaltistusta ja siihen liittyvää riskiä. Hanke toteutettiin vuosina 2009 - 2010.
Arvio perustuu Tullilaboratorion ja MetropoliLabin vuosina 2002 - 2008 suorittamiin mittauksiin ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) Finnravinto 2007 -tutkimuksessa keräämiin aikuisten ruoankulutustietoihin sekä THL:n toimittamiin eri-ikäisten lasten kulutustietoihin. Todennäköisyys altistua eri annostasoille arvioidaan käyttäen probabilistisia laskentamenetelmiä.
Tutkimus- ja asiantuntijaryhmä
Juha Laakso (Evira)
Mikko Lavinto (Evira)
Heidi Rasikari (Evira)
Ulla Karlström (Evira)
Kalevi Siivinen (Tullilaboratorio)
Timo Lukkarinen (MetropoliLab)
Marja-Leena Ovaskainen (THL)
Harri Sinkko (THL)
Heli Tapanainen (THL)
Suvi Virtainen (THL)
Yhteistyötahot
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
Tullilaboratorio
MetropoliLab
Projektista julkaistua
Raportit
Eviran tutkimuksia 3/2010