1. Keräilyalueeseen kuuluvassa vaikeakulkuisessa saaressa on kuolleita lampaita. Saako raadot haudata?
Saa haudata, sillä syrjäiseen alueeseen kuuluvat keräilyalueella sijaitsevat vaikeakulkuiset saaret. Toimijan on ilmoitettava hautaamisesta aluehallintovirastolle, jos kyseessä on tautitapaus. Hautaamisesta on pidettävä kirjaa (Sivutuotelaki 517/2015 luku 3 ja MMM:n asetus 783/201, § 6 ja liite 4).
Toimijan on ilmoitettava kuukausittain haaskaruokintapaikalle toimitettujen sivutuotteiden määrä kunnaneläinlääkärille, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin. Mikäli haaskapaikka sijaitsee toisen kunnan alueella, on myös tämän käyttökunnan kunnaneläinlääkärille toimitettava käyttöilmoitus
2. Saako kotiteurastuksen sivutuotteet haudata tilalla?
Kotiteurastuksen sivutuotteilla tarkoitetaan alkuperätilalla omaan elintarvikekäyttöön teurastetuista eläimistä saatuja ruhonosia ja elimiä, joita ei käytetä ihmisten tai tilan omien lemmikkien ruoaksi. Jos sivutuotteita jää jäljelle, ne on toimitettava raatokeräilyyn eläinlajikohtaisilla raatokeräilyalueilla. Syrjäisillä alueilla sivutuotteet saa haudata. Hautaamisesta on pidettävä kirjaa. ( Sivutuotelaki 517/2015 § 23 ja § 31).
3. Saako kotiteurastetun eläimen sivutuotteet syöttää naapurin koiralle?
Ei saa. Kotieläimiä saa teurastaa tuotantotilalla ainoastaan tuottajan omassa taloudessa tapahtuvaa käyttöä varten ilman, että lihalle on tehty lihantarkastusta. Kotiteurastetun eläimen lihaa tai teurastuksen sivutuotteita ei saa luovuttaa alkuperätilan ulkopuolelle edes koirien ruoaksi.
4. Saako itsestään kuolleen alle 12 kuukauden ikäisen vasikan syöttää omille koirille?
Ei saa. Kuolleena syntynyt tai itsestään kuollut/lopetettu eläin on iästä tai lajista riippumatta toimitettava asianmukaisesti hävitettäväksi, eikä sitä saa syöttää edes omalle koiralleen. Omalle koiralleen saa syöttää vain ihmisravinnoksi kotiteurastettujen eläinten sivutuotteita.
5. Voiko toisen tilan polttolaitoksessa polttaa naapuritilan raatoja?
Polttolaitos voi olla tilojen yhteisessä käytössä. Jos laitoksessa poltetaan myös muiden tilojen raatoja, on erityisesti huomioitava riski eläintautien kulkeutumisesta tilalta toiselle. Laitokselle on nimettävä yhteyshenkilö, joka vastaa laitoksen toiminnasta ja kirjanpidosta. Kirjanpidosta on käytävä ilmi raatoja toimittaneiden tuottajien yhteystiedot, raatojen polttopäivämäärät, eläinlajit ja -määrät. Laitoksen hyväksyy ja sitä valvoo kunnaneläinlääkäri.
6. Aikomukseni on perustaa haaskapaikka ja ryhtyä valokuvaamaan sillä vierailevia karhuja ja muita petoeläimiä. Houkuttimena käyttäisin läheisestä sikalasta saamiani sianraatoja. Tarvitaanko toimintaan Ruokaviraston lupa?
Haaskatoimintaan ei tarvita Ruokaviraston myöntämää lupaa. Luonnonvaraisten eläinten ruokinta eläimistä saatavilla ns. sivutuotteilla (esimerkiksi sian raadoilla) perustuu ilmoitusmenettelyyn. Menettelyn tarkoitus on varmistaa, että ruokintaan käytettävään ainekseen ei liity eläintautien leviämisen vaaraa eikä toiminta aiheuta riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle. Menettely perustuu sivutuotelainsäädäntöön ja eläintautilakiin.
Kun toimija haluaa aloittaa haaskanpidon, jossa houkuttimena on tiettyä muuta kuin luonnonvaraisista eläimistä peräisin olevaa ainesta, hänen on tehtävä toiminnasta aloitusilmoitus paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Lisäksi toimijan on ilmoitettava kolme kertaa vuodessa (ajanjaksot: 1) tammikuu- huhtikuu, 2) toukokuu-elokuu 3) syyskuu–joulukuu) haaskaruokintapaikalle toimitettujen sivutuotteiden määrä ja laatu kunnaneläinlääkärille, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin. Mikäli haaskapaikka sijaitsee toisen kunnan alueella, on myös tämän käyttökunnan kunnaneläinlääkärille toimitettava käyttöilmoitus
7. Onko haaskapidon huomattu pienentävän alueen hirvikantaa?
Haaskaruokintaan liittyviin riistanhoidollisiin ja metsästykseen liittytyvistä seikoista säädetään muissa kuin sivuoteitteita koskevassa lainsäädännössä. Näissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön.