Tarttuva lohikalojen IHN-virus Suomessa 2017-2018

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio IHN (infectious haematopoietic necrosis) todettiin Suomessa ensi kertaa 30.11.2017. Tartunta todettiin tuolloin rutiiniseurannassa, Iissä sijaitsevan merialueen kalanviljelylaitoksen kirjolohissa. Viruksen löydyttyä aloitettiin tartunnan levinneisyyden ja alkuperän selvitystyö ja virusta löytyi myös toisesta merikassikasvattamosta IIstä, emokala- ja poikaslaitoksesta ja sen läheisestä onkilammikosta Tervosta, pienen kotitarvelammen kaloista Kaavilta ja vielä tammikuun 2018 puolivälissä onkilammikosta Nurmeksesta. Yhteensä IHN-tartunta todettiin siis kuuden pitopaikan kaloista. On todennäköistä, että IHN-tartunta tuli Suomeen jompaan kumpaan Tervossa sijaitsevista pitopaikoista ja levisi sieltä edelleen kalasiirtojen mukana. Tartunnan alkuperää ei kuitenkaan saatu selville. 

Kaikkien tartuntapitopaikkojen ympärille perustettiin Ruokaviraston (silloisen Eviran) päätöksillä rajoitusvyöhykkeet ja aloitettiin taudin hävittämisohjelma. Tartunnan saaneet pitopaikat tyhjennettiin kaloista. Kalaa tapettiin kaikkiaan 232 000 kg. Kalojen hävittämisen jälkeen pitopaikat pestiin, desinfioitiin ja pidettiin tyhjillään vähintään kuuden viikon ajan viruksen tuhoutumisen varmistamiseksi. Tartunta-alueiden kaloja tutkittiin tehostetusti taudin hävittämistoimien onnistumisen varmistamiseksi kahden vuoden ajan.

Taudin hävitystoimet on saatu päätökseen.  Alueet ovat jälleen, 15.9.2021 alkaen virallisesti vapaita IHN-taudista. Kaikki rajoitukset on purettu.   

 

Kuva 1. IHN-taudin hävittämisohjelma-alueet Suomessa 2017-15.9.2021. (Ii: merivesialueet kymmenen kilometrin säteellä koordinaateista N7273028; E 412543 (ETRS-TM35FIN), Tervo: Kymijoen päävesistöalueen Rautalammin reitin valuma-alueen osa-alueet Virmasvesi (14.72) ja Nilakka (14.73), Kaavi: Vuoksen päävesistöalueen Juojärven reitin valuma-alueen osa-alue Saarijärvi (4.74), Nurmes: Vuoksen päävesistöalueen Pielisen reitin valuma-alueen osa-alue Pielinen (4.41))

Taustakartta © Maanmittauslaitos, 2021

Sivu on viimeksi päivitetty 15.9.2021