Eläinten siirto uuteen paikkaan ja uusien eläinten keskuuteen aiheuttaa suurimman riskin eläintautien siirtymiselle ja tarttumiselle aiemmin terveisiin eläimiin. Myös rehut, sukusolut ja alkiot, raadot, eläinten hoidossa käytetyt välineet ja tarvikkeet, kuljetusajoneuvot, eläinsuojassa käytetyt vaatteet tai vaikkapa yhteiset työkoneet voivat aiheuttaa riskin eläintaudin tarttumiselle, elleivät suojaustoimenpiteet ole riittäviä. Eläintenpitäjä voikin usein itse vaikuttaa merkittävästi pitopaikan riskiin saada eläintautitartunta. Samoin suuri vaikutus on koko tuotantoketjun toimintatavoilla.
Suomen eläintautitilanne on toistaiseksi säilynyt hyvänä vakavimpien eläintautien osalta. Eläinten ja rehujen tuonnissa ulkomailta sekä ulkomaan vierailujen yhteydessä onkin noudatettava erityistä varovaisuutta, ettei uusia tartuntoja saavu maahan. Kotimaisten pitopaikkojen suojaaminen tartunnoilta vaikeutuu huomattavasti sen jälkeen, kun tauti on maahan asettunut. Lue lisää eläintaudeista sivuiltamme.
Tällä sivulla esitellään tapoja suojata pitopaikkaa tarttuvilta eläintaudeilta. Eri tuotantomuotojen toimintatavat ja tautisuojauksen parhaat keinot voivat olla erilaisia; lemmikki- ja harraste-eläinten pidossa voidaan näitä ohjeita myös noudattaa soveltuvin osin. Osa alla esitetyistä tautisuojauksen keinoista perustuu lainsäädäntöön. Tällöin tekstiin on liitetty linkki sivustolle, josta löytyy yksityiskohtaisempaa tietoa aiheeseen liittyen.
Eläinten hankinta ja siirto
Suurin riski eläintautien siirtymiselle on silloin, kun eläimiä siirretään pitopaikasta toiseen, ellei pitopaikkaa tyhjennetä eläimistä ennen uusien eläinten saapumista ("all-in-all-out" -menetelmä). On tärkeää varmistua siitä, että siirrettävät ja lähtöpitopaikan muut eläimet ovat mahdollisimman terveitä. Uudet eläimet tulisi pitää erillään muista eläimistä, kunnes niiden terveydentilasta on saatu riittävä varmuus, ja ne ovat ehtineet sopeutua uuden pitopaikan olosuhteisiin. Elävien eläinten lastaukseen tulisi järjestää lastaustila, josta eläimet on helppoa turvallisesti lastata kuljetusautoon, eikä suoraa ilmatilayhteyttä kuljetusautosta eläinsuojaan synny. Pitopaikan ulkopuolisen eläinten kuljettajan ei tulisi mennä eläinsuojaan, tai jos tätä ei voi välttää, olisi käytettävä pitopaikan suojavaatetusta.
Kansainvälisessä kaupassa on useimmille eläimille asetettu tiettyjä terveysehtoja, joita on eläinten siirroissa noudatettava. Lue lisää tuonnista ja viennistä täältä. Lampaiden ja vuohien MV/CAEV -taudin sekä vesiviljelyeläinten BKD-taudin vapaaehtoiseen terveysvalvontaan kuuluviin pitopaikkoihin voi siirtää eläimiä vain terveysvalvonnan ehtojen mukaisesti. Lue lisää eläinten terveysvalvonnalta sivuiltamme. Vesiviljelyeläinten siirtoihin ja kuljetukseen Suomen sisällä liittyy myös muita terveysehtoja. Löydät lisätietoa vesiviljelystä sivuiltamme. Mehiläisten peittosikiöitä tai aikuisia mehiläisiä ei saa kuljettaa muualta Suomesta Ahvenanmaalle Varroa-punkin leviämisen estämiseksi. Eläimiä siirrettäessä on huomioitava myös kuljetusvälineiden ja mukana seuraavien rehujen tai hoitovälineiden puhtaus.
Viralliset terveysehdot eivät koskaan kata kaikkia eläintauteja. Ostajan ja myyjän välisellä sopimuksella voidaan aina sopia eläinten terveyteen liittyvistä lisäehdoista ja mahdollisista tutkimuksista.
Osastointi
Jos pitopaikassa on eri-ikäisiä tai terveydentilaltaan erilaisia eläimiä, voidaan pitopaikka jakaa osastoihin. Aivan kuten ihmisillä, nuoret eläimet ovat usein herkempiä joillekin tartunnoille, joita vanhemmat eläimet pystyvät luontaisesti vastustamaan. Lisäksi, jos tarttuva eläintauti havaitaan yhdessä osastossa, on mahdollista, että muut osastot säästyvät tartunnalta. Tällöin kuitenkin toiminnan eri osastoissa tulee olla niin erillistä, ettei tartunta pääse leviämään (erilliset epidemiologiset yksiköt). Yleensä tämä tarkoittaa joko kokonaan erillisiä rakennuksia tai kiinteää väliseinää sekä erillisiä suojavaatteita, hoitovälineitä, rehun ja juomaveden jakelua sekä lannanpoistojärjestelmää. Myös ilmanvaihtojärjestelmän tulisi tällöin olla erotettu eri osastojen välillä.
Sairaat eläimet
Eläimen sairastuessa sen on luonnollisesti saatava tarvitsemaansa hoitoa. Jos eläin on huonokuntoinen tai on epäilys tarttuvasta taudista, olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan eristää eläin muista eläimistä sen itsensä suojelemiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Eristystilan tulisi olla sellainen, että eläintä voidaan siellä helposti tarkkailla ja hoitaa, tai ottaa tarvittaessa näytteitä. Eristystilassa olevan eläimen hoitamiseen tulee varata erilliset välineet ja suojavaatteet. Eläimen omistajan tai hoitoon tai vaikkapa kuljetukseen osallistuvan henkilön epäillessä tarttuvaa eläintautia, tulee ottaa viivytyksettä yhteyttä kunnaneläinlääkäriin. Lue lisää eläintaudeista ilmoittamisesta sivuiltamme. Lisätietoa eläinlääkäripalveluista löydät täältä.
Kuolleet eläimet
Kuolleet eläimet tulee poistaa elävien eläinten luota mahdollisimman pian, ja säilyttää suojatussa paikassa etäällä elävistä eläimistä hautaukseen tai hävittämiseen asti. Luonnoneläimet, koirat tai kissat eivät saa päästä käsiksi kuolleisiin eläimiin. Lisätietoja kuolleiden eläinten käsittelystä ja hävittämisestä löytyy täältä.
Jos herää epäilys siitä, että eläin on kuollut tarttuvaan eläintautiin tai jos eläimiä kuolee poikkeuksellisen paljon, on syytä ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin, joka arvioi tilanteen ja ottaa tarvittaessa näytteet eläintaudin tutkimikseksi.
Rehut, vesi ja kuivikkeet
Ostorehuja käytettäessä on varmistuttava, että rehu on kyseisen eläinlajin ruokintaan soveltuvaa ja hankittu rekisteröidyltä rehualan toimijalta. Lue lisää rehuista ja rehualan toimijoista sivuiltamme. Ruokajätteen syöttäminen elintarviketuotantoeläimille on kielletty koko EU:n alueella. Esimerkiksi klassinen ja afrikkalainen sikarutto säilyvät sianlihassa erittäin hyvin, ja tartunta on useissa maissa levinnyt sikaloihin huonosti kuumennetun ruokajätteen tai viruksella saastuneen muun rehun välityksellä. Rehut on säilytyksessä ja jakelussa suojattava linnuilta ja jyrsijöiltä, sillä ne voivat helposti levittää esimerkiksi salmonellaa rehujen välityksellä eläimiin. Eläimille tarjottavan juomaveden on oltava hyvälaatuista, ja pintavesien käyttämistä juomavetenä pitäisi välttää. Eläinten matkustaessa esimerkiksi maatalousnäyttelyyn tai kilpailuun, on suositeltavaa ottaa omat rehut ja ruokintavälineet sekä juottoastiat mukaan, jos on vaarana, että useat eläimet muutoin käyttäisivät samoja rehuja tai välineitä.
Kuivikkeina tulee käyttää vain puhdasta kuivikemateriaalia, jota myöskään haittaeläimet eivät ole säilytyksen aikana päässeet likaamaan.
Välineet ja tarvikkeet
Eläinten hoidossa tai vaikkapa lannan käsittelyssä käytetyt välineet tulisi puhdistaa kaikesta näkyvästä liasta ja sen jälkeen desinfioida ennen siirtoa ja käyttöä uusilla eläimillä. Kuumuus tappaa useimmat taudinaiheuttajat nopeasti, jos välineet ovat näkyvästä liasta puhtaita. Samoin huolellinen kuivatus tai desinfiointi siihen tarkoitetuilla aineilla minimoi tartuntojen riskiä.
Tautisulku ja suojavaatetus
Eläintiloissa tulisi käyttää vain sinne tarkoitettuja suojavaatteita ja saappaita. Tautisulku on hyvä tapa erottaa eläintila sen ulkopuolisesta tilasta, niin etteivät kulkureitit risteä ja eläintautitartunta siirry vaikkapa saappaiden mukana. Tautisululla tarkoitetaan penkkiä tai muuta fyysistä estettä, jolla selvästi erotetaan eläintila sen ulkopuolisesta tilasta. Tautisululla vaihdetaan aina suojavaatteet, myös lyhyiden taukojen aikana. Tautisulkua on käytettävä johdonmukaisesti aina, niin eläintiloissa säännöllisesti työskentelevien kuin vierailijoiden. Vierailijoille varataan kertakäyttöiset tai pestävät tilan omat suojavaatteet. Tautisulun yhteyteen tulisi järjestää käsienpesumahdollisuus. Erityisen korkean suojaustason tiloissa tautisulun tilalla voi olla suihku kaksine vaatteidenvaihtohuoneineen, jolloin eläintiloihin ja sieltä pois voi kulkea ainoastaan suihkun kautta.
Ulkopuoliset työntekijät
Kaikki työntekijät on syytä perehdyttää tilan tautisuojauskäytäntöihin huolellisesti ja varmistaa, että kaikki tilalla työskentelevät ymmärtävät niiden tärkeyden. Jos pitopaikassa on ulkomaisia työntekijöitä, on syytä varmistaa menettelytavat myös kotimaassa vierailujen jälkeen ja varmistaa, että kaikki ohjeet on ymmärretty. Uudet työntekijät perehdytetään heti työsuhteen alussa ja lomittajille ja muille tilapäisille työntekijöille jätetään selkeät ohjeet toimintatavoista.
Pitopaikan liikennejärjestelyt
Eläinten, rehun, kuivikkeiden, lannan, kuolleiden eläinten ja eläintiloissa vierailevien henkilöiden kulku- ja kuljetusreitit on hyvä suunnitella, jos mahdollista niin, etteivät likaisten ja puhtaiden ajoneuvojen reitit risteä. Tarkoituksena on estää puhtaiden kuljetusvälineiden likaantuminen ja mahdollisen tartunnan kulkeutuminen eläintilaan. Kuolleet eläimet olisi sijoitettava niin, ettei raatoauton ole tarpeen lainkaan ajaa eläinsuojan pihaan. Myös kuolleiden eläinten siirtämisessä käytettävän kaluston puhdistamiseen ja desinfiointiin on kiinnitettävä huomiota. Jos käytetään pitopaikan omaa kuormaajaa, olisi huolehdittava siitä, ettei välineistöllä kosketa muista pitopaikoista peräisin oleviin kuolleisiin eläimiin.
Haittaeläimet ja muut eläimet
Rehut, kuivikkeet, juomavesi ja eläinsuojat olisi suojattava linnuilta, jyrsijöiltä ja muilta haittaeläimiltä sekä kotieläimiltä niin, etteivät ne pääse ulosteillaan aiheuttamaan tartuntavaaraa eläimille. Koiria ja kissoja ei tulisi päästää eläinsuojiin, erityisesti ruokintapöydälle tai rehuvarastoihin. Haittaeläinhavainnot on syytä kirjata ylös ja ryhtyä tarvittaessa torjuntatoimiin, loukkujen tai karkottimien asentamiseen tai rakenteiden korjaukseen.
Eläintenpitäjän velvollisuus seurata eläinten terveyttä ja suojata pitopaikka eläintaudeilta
Eläinterveyssäännöstön EU 2016/429 artiklan 10 mukaisesti pitopaikasta vastuussa olevalla toimijalla on velvollisuus suojata pitopaikkansa eläintaudeilta riittävällä tavalla pitopaikan toimintaan nähden, lisäksi artiklan 24 mukaan toimijan on seurattava eläinten terveyttä ja kuolleisuutta tai muita tautien oireita. Osalle vesiviljelypitopaikoista vaaditaan Ruokaviraston hyväksyntä.