Tämä sivu koskee elintarvikealan toimijoiden ja valvojien varautumista tilanteeseen, jossa Suomessa on todettu afrikkalainen sikarutto (ASF). Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka sen leviämisestä Suomeen on kasvanut. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen elävästä siasta eikä sianlihasta.
1. Kuinka kauan ASF-virus säilyy sianlihassa?
Virus säilyy pakastetussa sianlihassa useita vuosia. Virus säilyy sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden, jos sianlihalle ei tehdä viruksen tuhoamiseen riittävää käsittelyä. Lue lisätietoa sianlihan poikkeuskäsittelyistä.
2. Miten ASF-virus leviää?
Lue lisätietoa Ruokaviraston sivuilta "Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta", erityisesti kohdasta 3.
3. Mitä tarkoittavat rajoitusvyöhyke, valvontavyöhyke, tartuntavyöhyke ja suojavyöhyke? Mitä tarkoittavat I, II ja III -vyöhyke?
Lue lisätietoa Ruokaviraston sivuilta "Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta", erityisesti kohdista 13, 16 ja 17.
4. Voiko liha-alan laitos valmistaa elintarvikkeita sianlihasta, joka on peräisin tartuntatilalta toimitetusta siasta?
Tartuntatilalta ei saa toimittaa sikoja muualle sen jälkeen, kun tartunta on todettu. Ruokavirasto määrää kaikki tartuntatilan siat lopetettavaksi. ASF-viruksen oletettuna itämisaikana pidetään pisimmillään 15 vuorokautta, mutta epidemiologisessa selvityksessä ja lisätutkimuksissa aikamääre voi muuttua myös pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tartuntatilalta kuljetetut siat ja niiden liha tulee jäljittää sen ajanjakson osalta, jona taudin oletetaan olleen tilalla. Sen jälkeen Ruokavirasto määrää tuotteet hävitettäväksi.
5. Miksi tartuntatilalta peräisin olevista sioista saatua lihaa ei saa saattaa markkinoille, kun ASF-virus ei kuitenkaan tartu ihmiseen?
Toimenpiteet tehdään kokonaistautitilanteen hallitsemiseksi ja ASF-viruksen leviämisen estämiseksi. ASF-virus säilyy käsittelemättömässä sianlihassa erittäin pitkiä aikoja ja tauti leviää helposti viruksella saastuneen sianlihan välityksellä. Taudin leviäminen aiheuttaisi suuria taloudellisia tappioita muun muassa sikatiloille ja koko lihateollisuudelle.
6. Voiko teurastamo ottaa vastaan sikakuljetuksen, joka on peräisin rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevalta sikatilalta, jossa ei ole todettu tartuntaa?
Kyllä, jos se on toimitettu teurastamoon läänineläinlääkärin myöntämän poikkeusluvan mukaisesti. Kansallisen asetuksen muutos tästä mahdollisuudesta on vielä kesken.
7. Voiko liha-alan laitoksessa käsitellä sekä rajoitusvyöhykkeen sisältä että rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevien sikojen lihaa?
Edellytyksenä on aina, että toimija hakee kirjallisesti läänineläinlääkäriltä laitoskohtaista hyväksyntää sekä rajoitusvyöhykkeen sisäpuolelta että ulkopuolelta peräisin olevien sikojen lihan käsittelyyn. Hyväksyntä edellyttää, että laitoksen tilat tämän mahdollistavat ja tämä otetaan toiminnassa huomioon. Laitoksen rakenteiden, kulkureittien, elintarvikkeiden varastointi- ja käsittelytilojen sekä toimintojen tulee mahdollistaa näiden raaka-aineiden ja valmistuksen täydellinen rakenteellinen erottaminen tai harkinnanvaraisesti ajallinen erottaminen. Erilläänpito ja sen seuraaminen otetaan myös laitoksen valvonnassa huomioon. Asiasta on hyvä keskustella laitoksen oman valvojan kanssa.
8. Voiko rajoitusvyöhykkeen sisällä sijaitseva teurastamo ottaa vastaan sikoja rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelta?
Laitoksen tiloissa ja toiminnassa tulee ottaa huomioon muun muassa rajoitusvyöhykkeen sisäpuolelta ja ulkopuolelta toimitetun sikojen ja sianlihan erilläänpito kaikissa tuotantovaiheissa. Katso 7. kohdasta lisätietoa elintarvikkeiden erilläänpitoon liittyvistä hyväksymisvaatimuksista. Edellytyksenä on aina, että teurastamo hakee kirjallisesti AVI:lta laitoskohtaista hyväksyntää kyseiselle toiminnalle.
9. Millaisia poikkeuskäsittelyjä toteuttamalla liha-alan laitos voisi saattaa sianlihoista valmistettuja elintarvikkeita markkinoille?
Tutustu sivuun "Erityisehdot ja lihan poikkeuskäsittelyt".
10. Millä tavalla käsitellyt tuotteet (katso myös kohta 9.) merkitään?
Tarkka erityismerkintätapa tarkentuu myöhemmin. Tietyissä tilanteissa erityiskäsittelyn läpikäyneet tuotteet voidaan merkitä myös normaalisti.
11. Mitä mahdollista erityistä tulee huomioida jäljitettävyyden hallinnassa ASF-tapauksissa?
Jos tuotetta aiotaan toimittaa muihin EU-maihin, voi tuote-eräkohtaisiin vaatimuksiin kohdistua erillisiä lisätodistuksia.
12. Mitä toimijana voit halutessasi tehdä ennalta parantaaksesi jäljitettävyyden hallintaa?
Lue Oiva-arviointiohjeet 16.1, 16.8 ja 13.4 sekä ASF-ohjeistuksen sivu Jäljitettävyys. Varmista ja varmistu, että pystyt päivittäin, ilman sen kummempaa erityispanostusta toteuttamaan kyseisissä ohjeissa mainitut jäljitettävyysasiat ja elintarvikkeilta vaaditut merkintäasiat. Tällöin olet varmalla pohjalla sen suhteen, että et toiminnallasi levitä ASF-virusta niin, etteikö vastaanottamiasi ja toimittamiasi elintarvikkeita pystyttäisi jäljittämään ja tarvittaessa takaisinvetämään. Jos haluat parantaa niin sanotun sisäisen jäljitettävyyden hallintaasi yli säädösten edellyttämien eräkohtaisten tietojen yhdistämisen, voit toki aina omatoimisesti kiristää toimintasi sisäisiä kirjaus- ja erämerkintävaatimuksia. Lisäksi niin sanotut kolmannen osapuolen myöntämät tuoteturvallisuussertifikaatit (yleisimmin käytetyt ovat ISO 22000 ja BRC) sisältävät vaatimuksissaan täydellisen sisäisen jäljitettävyyden hallinnan ja dokumentoinnin. Maalaisjärki ja se, että on itselleen rehellinen ("hallitsenko minä tämän asian?") auttaa pitkälle!
13. Jos en ole varma, hallitseeko yritykseni riittävällä tasolla ja tarkkuudella elintarvikkeiden jäljitettävyyden, mistä voisin saada apua tai ulkopuolisen näkemyksen asiasta?
Kannattaa jutella asiasta ensimmäiseksi oman valvojan kanssa. Hyvä apu voisi olla myös, että yrityksen oma valvoja tekisi toimintaanne kohdistuvat Oiva-jäljitettävyystarkastukset 16.1 ja 16.8 sekä Lihan erityislainsäädännön edellyttämät pakkausmerkinnät 13.4 -tarkastuksen. Tästä kannattaa jutella oman valvojan kanssa ja toimijan edustajan kannattaa itse osallistua tarkastukseen, niin huomiot ja tieto välittyvät parhaiten. Huomioitavaa on kuitenkin, että Oiva-tarkastuksiin on Ruokaviraston määrittelemä riskiperusteinen tiheys. Ruokavirasto ei esimerkiksi voi määrätä kunnallista elintarvikevalvontaa tekemään edellä mainittuja tarkastuksia tiheämmin kuin mitä riskiperusteisuustaulukko määrittelee. Ilman muuta kannattaa kuitenkin jutella ja sopia asiasta oman valvojan kanssa. Huomioithan, että valmentavatkin Oiva-tarkastukset ovat toimijalle maksullisia.
14. Miten elintarvikehuoneiston valvoja ja toimija saavat tiedon ASF-tapauksesta?
Aluehallintoviraston vastuulla on toteuttaa alueellaan tiedotustoimenpiteet. Läänineläinlääkärin johdolla pyritään varmistamaan ensisijaisesti, että tieto kulkee lihaa jalostaville laitoksille ja teurastamoille. ASF-torjuntatoimenpiteet kohdistuvat ensimmäisenä sianlihaa käsitteleviin laitoksiin eikä ole kovin todennäköistä, että ilmoitettuihin elintarvikehuoneistoihin kohdistuisi toimenpiteitä, kuten takaisinvetoja. Pääsääntöisesti ilmoitetut elintarvikehuoneistot voivat jatkaa toimintaansa normaalisti. Ilmoitetut elintarvikehuoneistot saavat tietoa ASF-tapauksesta esimerkiksi Ruokaviraston internetsivuilta. Lue lisätietoa tiedottamisesta myös Ruokaviraston sivuilta "Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta", kohdasta 15.
15. Milloin ASF-tapauksissa tulee kyseeseen tuotteiden takaisinveto esimerkiksi vähittäismyymälöistä, ravintoloista tai suurkeittiöistä?
Jos sianlihaa tai sianlihaa sisältäviä tuotteita on toimitettu eteenpäin, läänineläinlääkärin johdolla valvontaviranomaiset ottavat tapauskohtaisen harkinnan perusteella yhteyttä liha-alan laitoksiin, tukku- tai vähittäismyyntipaikkoihin sekä ravintoloihin ja suurkeittiöihin tuotteiden jäljittämiseksi. Mahdollinen takaisinveto koskee tuoretta ja pakastettua sianlihaa sekä tarvittaessa esimerkiksi sianlihavalmisteita. Takaisinveto koskee myös sioista peräisin olevia sivutuotteita. Ruokavirasto antaa tuotteista vastaavalle toimijalle määräyksen esimerkiksi tuotteiden hävittämisestä. ASF-viruksen oletettu itämisaika on pisimmillään 15 vuorokautta, eli takaisinvedot saattavat koskea myös lihaa, joka on peräisin sioista, jotka on toimitettu tilalta ennen taudin toteamista.
16. Kuka tekee päätöksen tuotteiden takaisinvedosta?
Ruokavirasto määrää tarvittaessa yrityksen vetämään tuotteita takaisin. Toimija vastaa aina omasta toiminnastaan, ja toimijan tulee aloittaa takaisinveto jo siinä vaiheessa, kun hän epäilee (tai hänen on syytä epäillä), että elintarvike on saastunut ASF-viruksella. Toimijan tulee olla heti yhteydessä paikalliseen valvojaan, jos syntyy epäily siitä, että toimija on vastaanottanut tai kenties jo toimittanut eteenpäin lihaa tai lihavalmisteita, jotka ovat saattaneet saastua ASF-viruksella.
17. Voiko vähittäismyymälä, ravintola tai suurkeittiö palauttaa lihat tai lihatuotteet takaisin ne toimittaneeseen laitokseen, jos sopii siitä ensin laitoksen kanssa?
Vähittäismyymälästä, ravintolasta tai suurkeittiöstä ei saa palauttaa lihaa tai lihatuotteita liha-alan laitokseen. Vastuu on yhtäläisesti molemmilla osapuolilla - liha-alan laitos ei saa ottaa vastaan lihaa tai lihatuotteita vähittäismyymälästä, ravintolasta tai suurkeittiöstä. Tuotteet pitää hävittää viranomaisten (Ruokavirasto, AVI) antamien ohjeiden mukaisesti.
18. Miten minun toimijana tulee ottaa jätehuolto huomioon?
ASF-virus voi levitä helposti myös ruokajätteen mukana. Huolehdi toiminnassasi, että ulkona sijaitsevat jäteastiat ovat aina suljettuna niin, että haittaeläimet (mukaan lukien linnut) eivät pääse levittämään jätteitä ympäristöön. Varmistathan muutenkin, että yrityksesi jätehuolto on asianmukaisella tasolla.
19. Miten minun toimijana tulee ottaa huomioon tuotannossa syntyneet 'jämät' ja henkilökunnan toimintatavat?
Jos toimintasi sijaitsee ASF-rajoitusvyöhykkeellä, varmistathan, että henkilökunta ei vie esimerkiksi rustoja tai nahkoja tai esimerkiksi sivutuotteita tuotantotiloista pois, kuten kotiin koiranruoaksi.
20. Millainen desinfioiva pesuaine tuhoaa ASF-viruksen elintarvikkeiden käsittelyyn tarkoitetuilta pinnoilta?
ASF-viruksen tuhoamiseksi pinnoilta, ne tulee sekä pestä että desinfioida tarkoitukseen sopivilla kemikaaleilla. Puhdistustoimenpiteissä tulee käyttää mieluiten desinfioivaa pesuainetta sekä erikseen vielä pesun jälkeen desinfiointiainetta. Elintarvikealan toimijat voivat tiedustella tarkoitukseen sopivia kemikaaleja suoraan pesu- ja desinfiointikemikaalien toimittajilta. Ruokaviraston tekemän kyselyn perusteella kemikaalitoimittajilla on hyvin tarjolla erilaisia tarkoitukseen soveltuvia kemikaaleja, joista useimmat ovat muutenkin jo niin elintarvikealan toimijoiden kuin siivous- ja puhdistusalan toimijoiden jokapäiväisessä käytössä.
21. Millainen desinfiointiaine tuhoaa ASF-viruksen elintarvikkeiden käsittelyyn tarkoitetuilta pinnoilta?
Markkinoilla on lukuisia desinfiointikemikaaleja, jotka sopivat elintarviketilojen desinfiointiin niin, että ASF-virus tuhoutuu. Elintarvikealan toimijat voivat tiedustella tarkoitukseen sopivia kemikaaleja suoraan pesu- ja desinfiointikemikaalien toimittajilta. Ruokaviraston tekemän kyselyn perusteella kemikaalitoimittajilla on hyvin tarjolla erilaisia tarkoitukseen soveltuvia kemikaaleja, joista useimmat ovat muutenkin jo niin elintarvikealan toimijoiden kuin siivous- ja puhdistusalan toimijoiden jokapäiväisessä käytössä.
22. Mitä muuta pesu- ja desinfiointitoimissa tulee huomioida?
Toimijan tulee noudattaa yleisiä hyviä pesukäytäntöjä (mukaan lukien oikeanlaiset pesumenetelmät, pesuaineiden asianmukaiset käyttövahvuudet ja niin edelleen). Ensimmäiseksi, ennen varsinaista pesuaineella pesua, on tärkeää aina poistaa elintarvikejäämät ja muu mahdollinen irtolika pinnoilta ja tiloista. Sen jälkeen tehdään varsinainen pesu pesuaineella. Desinfiointiaine tehoaa ainoastaan levitettynä kuivalle pinnalle, joka on ensin pesty hyvin mekaanisesti. Jos pinnalla on jäljellä orgaanista likaa, ei desinfiointiaine tehoa.
23. Miten ASF vaikuttaa sianlihan ja siasta saatavien tuotteiden vientiin EU:n ulkopuolelle?
ASF:n toteamisella on vaikutuksia myös vientiin silloin, jos viennin kohdemaa on asettanut tuotteiden viennille ASF:iin liittyviä ehtoja. Osa kohdemaista edellyttää tautivapautta koko Suomen alueella, vaikka vientiin tarkoitettu liha, lihatuotteet tai sivutuotteista saadut tuotteet eivät olisi tartunta- tai rajoitusvyöhykkeeltä peräisin. Taudin esiintyminen siassa tai villisiassa jossakin päin Suomea voi siis pysäyttää viennin tiettyihin maihin koko Suomesta. Vaikutuksia voi olla myös muista eläinlajeista saatavien tuotteiden vientiin. Jos selviää, että vientiin on lähtenyt tuotteita sellaisella viennin eläinterveystodistuksella, jossa on vakuutuksia koskien ASF:a, on vientiyrityksen ja valvojan ilmoitettava siitä Ruokaviraston vientijaostolle. Ruokavirasto ohjeistaa ilmoittamisesta tarkemmin verkkosivuillaan tautitapauksen yhteydessä. Ruokavirasto ilmoittaa viennin kohdemaalle tautitapauksesta, jotta kohdemaan viranomaiset voivat ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin vientierän saapuessa.