Elintarvikkeet ja lääkkeet – rajanveto?
Koska lääkeluettelo on ehdollinen eikä elintarvikelainsäädäntö sinällään estä lääkeluettelon aineiden käyttöä elintarvikkeissa, elintarvike voi sisältää lääkeluettelon aineita. Markkinoilla voi siis olla samoja aineita sisältäviä valmisteita, joiden valmistukseen ja myyntiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset riippuen siitä, tuodaanko ne markkinoille lääkelainsäädännön vai elintarvikelainsäädännön mukaan.
Kuitenkin vain lääkkeille voidaan esittää lääkkeellisiä käyttötarkoituksia. Niiden myyntiin edellytetään voimassa oleva myyntilupa. Elintarvikkeiden myyntiin puolestaan ei tarvita myyntilupaa, eikä niille ole siis ennakkovalvontaa. Ravintolisät kuuluvat ilmoitusmenettelyn piiriin, mutta niiden koostumusta, pakkausmerkintöjä, tehoa tai turvallisuutta ei arvioida ennen valmisteen myyntiä. Elintarvikealan toimija vastaa omavalvonnassaan siitä, että tuote on käyttöohjeen mukaisena määränä käytettynä elintarvikkeeksi sopiva ja ihmisen terveydelle vaaraton.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tehtävänä on tarvittaessa päättää, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Luokituspäätös tehdään valmistekohtaisesti ja päätökseen vaikuttavat sekä valmisteen koostumus että sille annettu käyttötarkoitus. Tietoa luokittelusta sekä Fimean luokittelupäätökset löytyvät Fimean internet-sivuilta.
Jos valmiste on luokiteltu lääkkeeksi, ei sitä saa pitää kaupan elintarvikkeena. Lääkkeeksi luokitellulle valmisteelle tulee hakea myyntilupa, ennen kuin se voidaan tuoda markkinoille. Elinkeinonharjoittaja on vastuussa tuotteensa myynnistä ja oikean myyntikanavan valinnasta sekä siitä, että lääkkeeksi luokiteltu valmiste poistetaan elintarvikkeita myyvien kauppojen hyllyiltä. Valvontaviranomaiset voivat puuttua tuotteen lainvastaiseen myyntiin.