Usein kysyttyä lintuinfluenssasta

Influenssa A-virukset ovat monimuotoinen, erityisesti vesilinnuille ominainen virusryhmä. Valtaosa influenssa A-virusten alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja eikä aiheuta linnuille merkittäviä oireita. Kahteen alatyyppiin (H5 ja H7) kuuluu kuitenkin myös sellaisia viruksia (esimerkiksi H5N8 ja H5N1), jotka voivat aiheuttaa vakavia lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä siipikarjataloudelle.

Avainasemassa eläintautien torjunnassa on aina eläinten omistaja, jonka velvollisuutena on suojata pitämänsä eläimet riittävällä tavalla niitä uhkaavilta vakavilta tartunnanaiheuttajilta. Jos tartunta kuitenkin pääsee leviämään eläimiin, on tartuntaan viittaavien oireiden, kuolleisuuden tai tuotannon muutosten nopea havaitseminen ja ilmoittaminen eläinlääkärille äärimmäisen tärkeää laajempien vahinkojen välttämiseksi.

Jos vakavaa eläintautia epäillään, aluehallintovirasto antaa tilalle tutkimusten ajaksi hallintopäätöksen, jonka tarkoituksena on estää mahdollisen tartunnan leviäminen tilalta eteenpäin. Viranomaistoimin vastustettavan eläintaudin tapauksessa tutkittavana yksikkönä ja rajoitusten kohteena on käytännössä aina koko eläinten pitopaikka. Jo epäilyvaiheessa aletaan myös selvittää muita tiloja, joille tartunta olisi voinut levitä, tai josta tartunta olisi voinut tilalle tulla. Myös nämä tilat tutkitaan tarvittaessa. Alueellisia rajoituksia saatetaan joissain tapauksissa määrätä, ja niillä eläintaudin tarkempaa tutkimista tai eläintilojen tarkastamista. Myös eläinten ja elintarvikkeiden siirroille voi tällöin aiheutua alueellisia rajoituksia.

Kaikkein vakavimpien eläintautien tapauksessa tartunnan saaneilla eläintiloilla on tärkeää lopettaa tartunnan saaneet eläimet ja tartunnalle altistuneet eläimet mahdollisimman nopeasti. Näin saadaan tartuntapainetta alennettua kaikkein tehokkaammalla tavalla ja tautia aiheuttavan viruksen tai bakteerin määrää vähennettyä.

Tartunnan saaneelta tilalta lopetetut eläimet toimitetaan suljetuissa VAK-konteissa (vaarallisten aineiden kuljetus) valvotusti käsiteltäväksi eläinperäisten sivutuotteiden käsittelylaitokseen, jolla on lupa tartunnanvaarallisen eläinmateriaalin käsittelyyn. Muu mahdollisesti tartunnan leviämisen vaaraa aiheuttava materiaali, kuten lanta, kuivikkeet ja rehut, käsitellään tai hävitetään niin, ettei tartunta pääse niiden välityksellä leviämään. Myös eläinten pitopaikan tilat ja välineet puhdistetaan ja desinfioidaan niin, että tautia aiheuttava virus tai bakteeri saadaan tuhottua.

Lakisääteisesti vastustettavien eläintautien torjuntatoimista suuri osa tehdään valtion varoin. Lopetettavaksi määrättyjen eläinten omistajalla on oikeus hakea valtiolta korvausta eläinten arvosta. Myös tuotannon menetyksistä on joissain tapauksissa mahdollista hakea korvauksia.

Eläintautien esiintymistä seurataan vuosittaisen suunnitelman avulla. Suunnitelmaa kehitetään tautitilanteen muutokset huomioiden. Seurantasuunnitelma julkaistaan vuosittain Ruokaviraston sivuilla

Lintuinfluenssa ja eläimet

Miten lintuinfluenssavirus leviää lintuihin?

Tauti tarttuu helposti linnusta toiseen. Linnun infektion aikana virusta erittyy hengitysilmaan ja erityisen runsaasti ulosteisiin. Lintujen välillä influenssavirus leviää erityisesti ulostekontaktissa, esimerkiksi jos sairastunut lintu pääsee likaamaan lintujen rehun. Virus leviää lintuihin myös suorassa eläinten välisessä kontaktissa esim. saalislinnusta petolintuun tai välillisesti saastuneen veden, työvälineiden ja likaantuneiden työvaatteiden välityksellä. Hautomolla virus voi levitä rikkinäisten saastuneiden munien kautta kuoriutuviin untuvikkoihin.

Mitkä ovat taudin oireet linnuilla?

Oireet vaihtelevat viruksen patogeenisuuden (taudin aiheuttamiskyvyn), lintulajin, lintujen iän, elinolosuhteiden ja vastustuskyvyn mukaan. Apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, pään alueen turvotus, jopa korkea kuolleisuus ovat tyypillisiä oireita. Myös hengitystieoireita ja ripulia saattaa esiintyä. Joissakin tapauksissa esiintyy keskushermosto-oireita, kuten asentovirheitä ja epänormaaleja liikkeitä. Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen linnun menehtymistä.

Miten tauti voidaan todeta linnuilla?

Kliinisten oireiden perusteella tautia ei voi todeta. Diagnoosi vaatii viruksen osoittamisen eläimen eritteistä tai kudoksista ja sen taudinaiheuttamiskyvyn määrittämisen. Lintujen verestä voidaan tutkia vasta-aineita eli sitä, onko kyseinen eläin kohdannut taudinaiheuttajan aiemmin ja puolustautunut sitä vastaan.

Onko mahdollista, että yksittäisten lintujen kuolemien tai lintujen joukkokuolemien syy on jokin muu kuin virus?

Lintujen kuolemansyy on varmistettu patologin tekemän raadonavauksen ja näytteiden laboratoriotutkimusten perusteella.

Mikä on taudin itämisaika linnuilla?

Itämisaika linnuilla vaihtelee muutamasta tunnista kahteen viikkoon, mutta on yleensä noin 3–5 vuorokautta.

Miten pitkään virus voi säilyttää taudinaiheuttamiskykynsä?

Jouduttuaan elimistön ulkopuolelle virus ei enää lisäänny vaan alkaa vähitellen kuolla. Virus voi kuitenkin säilyttää taudinaiheuttamiskykynsä jonkin aikaa ennen kaikkea viileässä ja kosteassa ympäristössä. Sen on todettu säilyvän esimerkiksi lietteessä jopa 105 vuorokautta, lannassa 30–35 vuorokautta (4 ºC) tai 7 vuorokautta (20 ºC). Kuivuminen ja lämpö tuhoavat viruksen tehokkaasti. Virus kestää tuhoutumatta myös pakastusta.

Tarttuuko lintuinfluenssa pikkulintuihin? Entä muihin lintuihin? Voivatko muut linnut levittää tartuntaa?

Todennäköisesti useimmat lintulajit voivat saada lintuinfluenssatartunnan ja tartuttaa sen jälkeen muita lintuja. Lintuinfluenssa ei kuitenkaan ole tyypillisesti pikkulintujen vaan vesilintujen tauti. Jotkut vesilinnut voivat kantaa tartuntaa myös itse sairastumatta. Lintuinfluenssan esiintymistä eri luonnonlintulajeilla kartoitetaan jatkuvasti.

Häkkilintujen tartuntavaara on pieni, koska ne ovat harvoin kosketuksissa luonnonlintuihin. Häkkilinnut voivat kuitenkin saada tartunnan.

Mitä seurauksia lintuinfluenssa aiheuttaa turkistarhoilla?

Turkistarhojen eläimet (kettu, minkki ja supikoira) voivat sairastua lintuinfluenssaan. Tauti voi aiheuttaa tarhan eläimissä muun muassa hengitystieoireita ja neurologisia oireita sekä eläinten kuolemia. Tarhaajan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille, jos tarhan eläimissä on sairauden oireita tai lisääntynyttä kuolleisuutta, jotka voivat viitata lintuinfluenssaan.

Turkistarhan työntekijöillä on riski saada lintuinfluenssatartunta tautiin sairastuneista turkiseläimistä, vaikka lintuinfluenssa ei tartu ihmisiin helposti. Työntekijöiden on tärkeää käyttää suojavarusteita ja huolehtia riittävästä käsienpesusta. Suojautumista on tärkeää noudattaa myös tarhoilla, joilla ei ole todettu lintuinfluenssaa. Turkiseläimissä voi esiintyä myös muita ihmisiin tarttuvia tauteja. Lisätietoa suojautumisesta saa Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Luonnonvaraiset linnut ovat merkittävin lintuinfluenssan tartuntalähde turkiseläimille. Kaikilla turkistarhoilla on huolehdittava luonnonvaraisten lintujen ja jyrsijöiden torjunnasta (esim. lintuverkot, lintukarkottimet ja -pelottimet, rehujen ja rehuvaraston suojaus, jäterehun siivous ja asiallinen varastointi, jyrsijätorjuntasyötit) sekä bioturvallisuudesta.

H5-tyypin lintuinfluenssa turkiseläimillä luokitellaan eläintautilainsäädännössä muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi. Eläintautiviranomainen voi siten määrätä epäilyksenalaiselle tarhalle rajoituksia. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta, on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1068/2023 ja eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista. 

Mikä merkitys turkistarhojen lintuinfluenssatartunnoilla on ihmisten terveydelle?

Lintuinfluenssa tarttuu huonosti ihmiseen, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneisiin eläimiin tai niiden eritteisiin. Turkistarhojen työntekijöillä on riski saada lintuinfluenssatartunta tarhan turkiseläimistä. Turkistarhoilla työskentelevien henkilöiden on suositeltavaa aina ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ohjeiden saamiseksi, jos heillä on influenssaan viittaavia hengitystieoireita (kuume, yskä, hengenahdistus) ja/tai aivotulehdukseen viittaavia oireita (niskajäykkyys yhdistettynä päänsärkyyn ja pahoinvointiin). Terveysviranomaisilla on erillistä ohjeistusta lintuinfluenssaan altistuneille henkilöille.

Maailman terveysjärjestö WHO on esittänyt huolensa nisäkkäiden lintuinfluenssaepidemioiden takia. Lintuinfluenssavirus voi muuntua ihmiseen tarttuvaksi nisäkkäissä helpommin kuin linnussa.

Voiko kissa tai koira sairastua lintuinfluenssaan?

Lintuinfluenssa on erityisesti lintujen tauti, joten virustartunnat lemmikkieläimillä ovat hyvin harvinaisia. Suomessa lintuinfluenssa ei ole tartuttanut tiedettävästi yhtäkään lemmikkieläintä.

Tartunnan riski on siis hyvin pieni, mutta kissat ja koirat on syytä pitää erossa sairastuneista tai kuolleista luonnonlinnuista alueilla, joilla on todettu lintuinfluenssaa luonnonlinnuissa, sillä joidenkin lintuinfluenssavirusten alatyyppien on todettu satunnaisesti sairastuttaneen myös lemmikkejä maailmalla. Päivittyvän tiedon todetuista tartunnoista löydät Ruokaviraston verkkosivustolta. Sivulta löytyy myös ajantasainen tieto nisäkkäillä todetuista tartunnoista.

Mikäli lemmikki on päässyt riepottelemaan tai syömään kuollutta tai sairastunutta luonnonlintua ja lemmikin yleisvointi heikkenee, on syytä hakeutua eläinlääkärin hoitoon. Jos kissa tai koira on selvästi tahrinut itsensä linnun ulosteisiin, on se hyvä pestä huolellisesti ja huolehdittava omasta henkilösuojauksesta lemmikkiä pestäessä. Lue lisää ihmisten lintuinfluenssatartunnan ehkäisystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivustolta (thl.fi).

Voiko lintuinfluenssa tarttua kissaan tai koiraan rehun välityksellä?

Lintuinfluenssa on erityisesti lintujen tauti ja virustartunnat lemmikkieläimillä ovat hyvin harvinaisia. Suomessa lintuinfluenssa ei ole tartuttanut tiedettävästi yhtäkään lemmikkieläintä.

Lemmikkieläinten ruoissa eli rehuissa saa käyttää vain sellaisia eläimistä saatavia raaka-aineita, jotka ovat peräisin elintarvikkeeksi teurastetuista eläimistä tai kaadetusta riistasta. Lemmikkien ruuissa käytettävät raaka-aineet ovat siis sellaisia, joita voisi lähtökohtaisesti käyttää myös elintarvikkeena, mutta joita ei syystä tai toisesta elintarvikkeena käytetä. Mitään haitallista, kuten sairaan, itsestään kuolleen tai lopetetun eläimen lihaa, ei saa käyttää lemmikkieläinten rehun raaka-aineena.

Ihmisravinnoksi kasvatettava siipikarja pidetään hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa. Lemmikkieläinten ruokien raaka-aineet tulevat samoilla eläintiloilla kasvatetuista eläimistä kuin elintarvikkeeksi tarkoitettu liha. Vuoden 2021 jälkeen lintuinfluenssaa ei ole todettu yhdelläkään siipikarjatilalla Suomessa, joten todennäköisyys sille, että kissa tai koira saisi lintuinfluenssatartunnan rehun välityksellä esimerkiksi kypsentämättömästä siipikarjanlihasta, on hyvin pieni.

Lintuinfluenssatilanteesta johtuen Ruokavirasto ei suosittele itse metsästettyjen lintujen tai niiden osien syöttämistä lemmikkieläimille kypsentämättöminä.

Tarttuuko lintuinfluenssa luonnonvaraisiin petoeläimiin?

Lintuinfluenssaviruksen tarttuminen kettuun tai muihin luonnonvaraisiin petoeläimiin on harvinaista, mutta ei täysin poikkeuksellista. Vuosien 2020–2023 lintuinfluenssaepidemian aikana on useissa Euroopan maissa raportoitu nisäkkäiden, yleisimmin kettujen, H5N1- ja H5N8-tapauksia. Petoeläimet ovat todennäköisesti saaneet tartunnan syötyään lintuinfluenssaan sairastuneen linnun. Hylkeissä on todettu lintuinfluenssavirustartuntoja sekä nykyisen että aiempien epidemioiden aikana Euroopassa. Suomessa on todettu vuosien 2021–23 aikana H5N1-tyypin lintuinfluenssavirusta kuolleilta ketuilta, saukoilta ja ilveksiltä. Eläimet olivat löytyneet alueelta, jossa oli todettu luonnonvaraisissa linnuissa H5N1-tyypin korkeapatogeenista lintuinfluenssaa.

Tarttuuko lintuinfluenssa esimerkiksi märehtijöihin, kaloihin, hyönteisiin tai jyrsijöihin?

Lintuinfluenssa ei tartu märehtijöihin (nauta, lammas, vuohi ja niin edelleen) eikä taudin ole todettu tarttuvan hevosiin. Myöskään kalat eivät sairastu lintuinfluenssaan eivätkä levitä tartuntaa. Kärpäsillä tai hyönteisillä ei ole merkitystä taudinlevittäjänä. Tautia ei myöskään ole todettu luonnonvaraisissa jyrsijöissä.

Häkkilintujen tartuntavaara on pieni, koska ne ovat harvoin kosketuksissa luonnonlintuihin. Häkkilinnut voivat kuitenkin saada tartunnan.

Pakastettuja vesi- ja riistalintuja käytetään noutajakoirien kouluttamiseen. Aiheutuuko tästä vaaraa?

Jos kuolleita lintuja käytetään koirien koulutukseen, tulee muistaa lintuinfluenssan lisäksi salmonellariski. Varsinkaan sairaita tai itsestään kuolleita lintuja ei tulisi käyttää. Alueilta ja paikoista, joissa on todettu lintuinfluenssaa, ei tulisi ottaa koirien koulutusmateriaaliksi mitään lintuja. Pakastaminen ei tuhoa mahdollista lintuinfluenssavirusta.

Mitä suoja- ja valvontavyöhykkeillä tarkoitetaan?

Kun siipikarjassa todetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssaa, Ruokavirasto perustaa pitopaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, joka jaetaan suojavyöhykkeeseen (säde vähintään 3 km) ja valvontavyöhykkeeseen (säde vähintään 10 km). Rajoitusvyöhyke voidaan perustaa myös epäilyn perusteella.

Toimenpiteet vyöhykkeillä:

  • Vyöhykkeillä rajoitetaan vain sellaista toimintaa, jonka seurauksena tartunta voi levitä.
  • Siipikarjatila, jossa tartunta on todettu, eristetään ja tartunnan leviäminen estetään.
  • Eläinlääkintöviranomaiset huolehtivat tartunnan saaneen siipikarjan hävittämisestä ja tartuntatilan desinfioinnista.
  • Eläinlääkintöviranomaiset tarkastavat vyöhykkeillä olevia siipikarjatiloja ja harrastekanaloita tartunnan varalta.
  • Siipikarjan, muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden kuljettamista rajoitetaan ja valvotaan tilan ympärille perustettujen vyöhykkeiden sisällä. Tästä tiedotetaan siipikarjatilallisille ja kansalaisille.

Kun luonnonvaraisessa linnussa todetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssavirusta, Ruokavirasto voi perustaa löytöalueen ympärille tartuntavyöhykkeen.

Toimenpiteet tartuntavyöhykkeellä:

  • Vyöhykkeellä rajoitetaan vain sellaista toimintaa, jonka seurauksena tartunta voi levitä.
  • Siipikarjatiloilla tautisuojausta tehostetaan ja siipikarjan pitäminen ulkona kielletään. Siipikarjan, muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden kuljettamista voidaan rajoittaa ja valvoa vyöhykkeiden sisällä. Tästä tiedotetaan siipikarjatilallisille ja kansalaisille.
  • Siipikarjan ja muiden lintujen vienti näyttelyihin voidaan kieltää.
  • Eläinlääkintöviranomaiset voivat tarkastaa vyöhykkeillä olevia siipikarjatiloja ja harrastekanaloita tartunnan varalta.
  • Luonnonvaraisten lintujen seurantaa alueella jatketaan.
  • Luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemista (vähintään kaksi joutsenta, viisi muuta luonnonvaraista vesilintua tai yli kymmenen muihin lajeihin kuuluvaa lintua) tulee ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille.
  • Yksittäiset kuolleena löydetyt luonnonlinnut voi haudata, mieluiten käsin koskematta (esimerkiksi lapiolla), haudatessa on hyvä käyttää kertakäyttökäsineitä, vaikka lintuihin ei koskisikaan. Hautaamisen jälkeen on kädet pestävä hyvin vedellä ja saippualla sekä desinfioitava alkoholipohjaisella käsidesillä. Ohjeet hautaamiseen löytyvät Ruokaviraston sivuilta.

Mitkä ovat varotoimenpiteet lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi?

Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai muussa sellaisessa paikassa, johon luonnonvaraiset linnut eivät pääse. Siipikarjalle annettava juomavesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa on paljon luonnonvaraisia vesilintuja, ellei vettä kuumenneta tai desinfioida mahdollisten lintuinfluenssavirusten tuhoamiseksi. Luonnonvaraisten vesi- ja petolintujen pääsy on estettävä siipikarjalle tarkoitettuihin vesialtaisiin, jos tällaisia on lintujen pitopaikassa.

Siipikarjan ja muiden lintujen ulkona pitäminen on kiellettyä ajalla 8.2. - 31.5.

Siipikarjan sisällä pitäminen ei kuitenkaan ole pakollista silloin, jos linnut voidaan tehokkaasti suojata kosketukselta luonnonvaraisiin vesi- ja petolintuihin aitaamalla ja kattamalla ulkoilualue kauttaaltaan riittävän tiheällä verkolla tai muulla vastaavalla tavalla (esimerkiksi kiinteä katto). Ulkona pidettävästä siipikarjasta ja muista linnuista on tällöin ilmoitettava paikalliselle kunnaneläinlääkärille.

Kielto ei koske eläintarhoja. Myös kyyhkysten vapaalennot kyyhkyslakoista sekä sileälastaiset linnut (esimerkiksi strutsit) on jätetty kiellon ulkopuolelle.

Jos siipikarjaa joudutaan hävittämään, onko mahdollista saada korvauksia?

Jos siipikarjaa joudutaan hävittämään viranomaisten määräyksestä, valtio korvaa eläinten omistajalle eläinten hinnan. Myös tuotannon menetyksiä voidaan osittain korvata eläinten omistajille.

Miten siipikarjan ja muiden lintujen tuontia valvotaan?

Elävän siipikarjan ja siitosmunien tuonti toisesta EU-jäsenvaltiosta edellyttää, että toimija rekisteröityy Traces-järjestelmään, jolloin viranomaiset voivat seurata tuotavia eriä. Lähettävän pitopaikan on oltava viranomaisten hyväksymä ja siellä tulee noudattaa hyvää hygieniaa ja toteuttaa taudinseurantaohjelmaa.

Kaikkia tuotavia siipikarja- ja siitosmunaeriä seuraa lähettävän maan viranomaisen antama terveystodistus, jossa varmistetaan tuontiin liittyvien terveysehtojen täyttyminen.
Lisätietoja: Eläinten sisämarkkinasiirtoja koskevat vaatimukset

Rajaeläinlääkäri tarkistaa aina EU:n ulkopuolelta saapuvat lähetykset eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksen yhteydessä käydään läpi terveystodistukset, tarkastetaan eläimet sekä otetaan pistokoeluontoisia tarkistusnäytteitä. EU:n ulkopuolelta tuonti on sallittu vain tietyistä valtioista.
Lisätietoja: Lintujen tuonti Suomeen EU:n ulkopuolisista maista 

Tuontiparvia tutkitaan myös elinkeinon vapaaehtoisena toimena lintuinfluenssan varalta Eläinten Terveys ETT ry:n ohjeiden mukaisesti.

Metsästys

Ruokavirasto suosittelee, että vesilintuja ei metsästettäisi alueilla tai paikoissa, joilla on todettu lintujen joukkokuolemia tai lintuinfluenssaa. Lintujen metsästyksessä koiran käyttö on yleistä. Siksi sekä ihmisten että koirien terveyden suojaamiseksi on parasta, ettei ilmeisillä lintuinfluenssa-alueilla metsästettäisi. Tämä suositus koskee koko maata.

Jos löytyy useita kuolleita lintuja tai lintuja, joilla on vakavaan sairauteen viittaavia oireita, tulee ottaa yhteyttä paikalliseen kunnaneläinlääkäriin. Kuolleita tai sairaita lintuja on syytä käsitellä vain kertakäyttöhansikkaat kädessä. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla. Käsien desinfiointiin tarkoitettua desinfektioainetta voi käyttää käsien pesun jälkeen.

Terveetkin linnut olisi hyvä puhdistaa kertakäyttökäsineet kädessä ja pestä kädet sen jälkeen. Kynimisen sijaan saalis olisi hyvä nylkeä, jotta höyhenistä ei syntyisi niin paljon pölyä. Muutoin riittää normaali ruoanvalmistuksen hygienia ja lihan kypsentäminen läpikypsäksi. Itsestään kuolleita tai sairaita lintuja ei pidä koskaan syödä. Lintuinfluenssavirusten leviämistä voi estää myös pitämällä huolen metsästysvarusteiden puhtaudesta ja välttämällä siipikarjatiloilla käyntejä metsästysretkien jälkeen. Siipikarjaa tai muita lintuja hoitavien henkilöiden olisi hyvä välttää vesilintujen metsästystä, samoin kuin muita kontakteja luonnonvaraisiin vesilintuihin

Ruokavirasto 2.8.2023: Lintujen metsästyskausi lähenee – miten huomioida lintuinfluenssa

THL 31.7.2023: Metsästyskauden alkaessa on syytä huomioida käynnissä oleva lintuinfluenssaepidemia

Riistalintujen vapauttaminen luontoon voidaan kieltää rajoitusvyöhykkeellä. Ruokavirasto suosittelee, että tarhattuja riistalintuja ei istutettaisi luontoon siipikarjan ulkonapitokiellon aikana muuallakaan maassa.

Jos kuolleita lintuja käytetään koirien koulutukseen, tulee muistaa lintuinfluenssan lisäksi salmonellariski. Varsinkaan sairaita tai itsestään kuolleita lintuja ei tulisi käyttää. Alueilta ja paikoista, joissa on todettu lintuinfluenssaa, ei tulisi ottaa koirien koulutusmateriaaliksi mitään lintuja. Pakastaminen ei tuhoa mahdollista lintuinfluenssavirusta.

Sairaiden, poikkeavasti käyttäytyneiden ja itsestään kuolleiden eläinten käsittely

Koko maasta toivotaan näytteeksi Ruokavirastoon erityisesti sairaita, poikkeavasti käyttäytyneitä ja itsestään kuolleita pienpetoja. Näytteistä tutkitaan lintuinfluenssan lisäksi muita normaaliin eläintautiseurantaan kuuluvia eläintauteja kuten rabies. Tällaisen eläimen käsittelyssä tulee noudattaa hyvää käsihygieniaa. Raato siirretään joko käsin koskematta (lapiolla tms.) tai kertakäyttökäsineitä käyttäen lähetyspakkaukseen. Käsittelyn jälkeen kertakäyttöhansikkaat laitetaan muovipussiin ja sekajäteastiaan. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla ja desinfioidaan alkoholipohjaisella käsidesillä. Näytteiden pakkaus- ja lähetysohjeet löytyvät Ruokaviraston internetsivuilla.

THL 31.7.2023: Metsästyskauden alkaessa on syytä huomioida käynnissä oleva lintuinfluenssaepidemia

Terveenä metsästettyjen pienpetojen käsittely

Terveenä metsästettyjä pienpetoja, erityisesti kettuja ja supikoiria, toivotaan näytteeksi Ruokaviraston eläintautiseurantaan koko maasta. Näytteistä tutkitaan eri eläintauteja. Näytteiden käsittelyssä tulee noudattaa hyvää käsihygieniaa. Raato siirretään joko käsin koskematta (lapiolla tms.) tai kertakäyttökäsineitä käyttäen lähetyspakkaukseen. Käsittelyn jälkeen kertakäyttöhansikkaat laitetaan muovipussiin ja sekajäteastiaan. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla ja desinfioidaan alkoholipohjaisella käsidesillä.  Ohjeistus näytteenotosta löytyy Ruokaviraston internetsivuilta. Sellaisten terveenä metsästettyjen pienpetojen raadot, joita ei lähetetä näytteeksi, voi hävittää normaaliin tapaan. Lisätietoa kuolleiden eläinten raatojen hävittämisestä Ruokaviraston internetsivuilla.

THL 31.7.2023: Metsästyskauden alkaessa on syytä huomioida käynnissä oleva lintuinfluenssaepidemia

Lintuinfluenssa ja ihminen

Voiko lintuinfluenssa tarttua ihmiseen?

Lisätietoa lintuinfluenssan riskistä ihmisten terveydelle (THL)

Työterveyslaitoksen ohjeet lintuinfluenssalta suojautumiseen (TTL)

Lintujen ruokkiminen

Voiko pikkulintuja ruokkia?

Nykyinen tilanne ei anna aihetta muuttaa pikkulintujen ruokintakäytäntöjä. Ruokintapaikkojen hygieniasta on huolehdittava. Ruokintalautojen olisi hyvä olla niin sanottua hygieniamallia, joihin ruokailevat linnut eivät voi ulostaa. Lisäksi maaperä on puhdistettava ja kalkittava määräajoin. Nämä varotoimet tulisi tehdä lähinnä salmonellan leviämisen estämiseksi.

Lintuinfluenssan varalta luonnonlinnuista seurataan erityisesti vesilintuja, ja ne eivät juuri käy pihojen ruokintapaikoilla. Ruokintapaikkojen puhdistuksesta löytyy hyvät ohjeet esimerkiksi BirdLife Finland -sivulta.

Lapset syöttävät lintuja kädestä. Onko siitä vaaraa heille?

Pikkulasten ei tulisi syöttää lintuja kädestä muun muassa salmonellariskin vuoksi.

Lintujen jätökset

Miten tulee toimia, jos on käsitellyt luonnonlintujen ulosteita tai sulkia?

Luonnonlinnut kantavat usein taudinaiheuttajia, kuten salmonellaa, joten linnun ulosteiden ja likaantuneiden sulkien käsittelyn jälkeen on syytä pestä kädet vedellä ja saippualla.

Miten tulee toimia, jos kuistilla/puutarhakalusteissa/laiturilla tai muulla sellaisella on lintujen jätöksiä?

Jätökset voi pestä pois vedellä ja tavanomaisella pesuaineella. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla. Käsien desinfiointiin tarkoitettua desinfektioainetta voi käyttää käsien pesun jälkeen.

Miten tulee toimia, jos jokin esine on pudonnut linnun jätökseen?

Ulosteeseen ei tule koskea paljain käsin. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla. Käsien desinfiointiin tarkoitettua desinfektioainetta voi käyttää käsien pesun jälkeen.

Viruksen leviäminen kenkien ja vaatteiden mukana

Voiko kengissään ja vaatteissaan kuljettaa virusta?

Siipikarjaan lintuinfluenssatartunta voi levitä kenkien ja vaatteiden mukana. Sen vuoksi on tärkeää, että siipikarjatiloilla noudatetaan tautisuojausta ja muun muassa vaihdetaan saappaat ja muu suojavaatetus aina eläinsuojaan mentäessä.

Virus kestää myös huonosti lämpöä ja siksi lämpökäsittelyä (saunotusta yli 70 ºC:n lämmössä) voidaan käyttää esimerkiksi vaatteiden desinfektioon.

Happamat puhdistusaineet (pH <5) ja rasvaliuottimet tuhoavat nopeasti viruksen taudinaiheutuskyvyn puhdistetuilta pinnoilta.

Uimavesi

Onko lintuinfluenssan vuoksi edelleen turvallista uida luonnonvesissä?

Lisätietoa lintuinfluenssan riskistä ihmisten terveydelle (THL)

Miten toimia, jos löytää yksittäisen kuolleen luonnonvaraisen linnun?

Yksittäistä kuollutta tai sairasta lintua ei pidetä lintuinfluenssaepäilynä, paitsi jos alueella on todettu lintuinfluenssaa ja kyseessä on iso petolintu. Luonnonlintujen kuolin- ja taudinsyyntutkimuksia tehdään jatkuvasti Ruokaviraston Oulun toimipaikassa, ja tuoreita, kokonaisia lintuja voivat yksityiset kansalaiset halutessaan toimittaa näytteeksi. Näytteeksi toivotaan erityisesti peto- ja vesilintuja. Ohjeita näytteiden toimittamiseksi löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Yksittäiset kuolleena löytyneet linnut voi myös haudata, mieluiten käsin koskematta, kertakäyttökäsineitä käyttäen ja esimerkiksi lapiolla siirtäen. Hautaamisen jälkeen on kädet pestävä hyvin vedellä ja saippualla sekä desinfioitava alkoholipohjaisella käsidesillä. Ohjeet löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta.

Vaihtoehtoisesti kuolleen linnun voi poimia muovipussiin ja laittaa sekajätesäiliöön (ei biojätteisiin). Syrjemmällä, esimerkiksi metsässä, kuolleen linnun voi jättää luonnon hajottajaeliöstön ruuaksi.

Miten toimia, jos löytää useita kuolleita luonnonvaraisia lintuja?

Jos luonnonlintujen joukkokuolemia tai -sairastumisia havaitaan, on syytä viipymättä ottaa yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin. Joukkokuolemana voidaan pitää esimerkiksi useamman kuin yhden joutsenen, yli viiden muun vesilinnun tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytymistä samalta alueelta. Myös yksittäisistä isoista petolinnuista on hyvä ilmoittaa virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Ruokavirastoon. 
Virkaeläinlääkäreiden yhteystiedot löytyvät Ruokaviraston sivuilta.

Miten toimia, jos kissa tai koira tuo kotiin kuolleen linnun?

Lintu kannattaa poimia ehjään muovipussiin seuraavasti: käsi työnnetään muovipussiin, jonka läpi lintu poimitaan käteen. Pussi vedetään nurin ja pussin suu solmitaan kiinni. Pussi voidaan laittaa sekajätteeseen (ei biojätteeseen). Likaantuneet lattiat ja/tai kalusteet on hyvä puhdistaa kotitalouspuhdistusainein. Mahdollisesti likaantuneiden vaatteiden puhdistamiseen riittää koneellinen pesu tavallisella pyykinpesuaineella. Kädet pestään huolellisesti vedellä ja saippualla, lopuksi kädet desinfioidaan alkoholipohjaisella käsidesillä.

Miten toimia, jos löytää sairaita tai huonokuntoisia luonnonvaraisia lintuja? 

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on aina pyrittävä auttamaan. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeisen julmaa sitä kohtaan, tai sen asianmukaista hoitoa ei ole mahdollista järjestää, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Jos lintu viedään hoitoon, hoitopaikassa on huomioitava lintuinfluenssan leviämisen riski ja mahdollisen tartunnan leviäminen on pyrittävä estämään hyvillä tautisuojauskäytännöillä. Ohjeita luonnonvaraisten lintujen hoitajille

Voiko lintuinfluenssan saada elintarvikkeista?

Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen villilintuun, siipikarjaan tai niiden eritteisiin. Lintuinfluenssan ei ole todettu tarttuvan elintarvikkeiden välityksellä ja elintarvikkeiden käyttötottumuksia ei ole tarpeen muuttaa lintuinfluenssan takia.

Voinko syödä turvallisesti ulkona ja torilla?

Grillaamista, eväsretkiä, torikahveja tai terassiruokailua ei tarvitse vältellä lintuinfluenssariskin vuoksi. Normaaliin tapaan kannattaa huolehtia siitä, etteivät lokit tai muut linnut pääse kosketuksiin ruokien kanssa tai sotke niitä ulosteilla. Linnun nokkaisema ruoka, esimerkiksi jäätelöpallo, kannattaa jättää syömättä. Myös linnun ulosteisiin koskemista on syytä välttää.

Elintarvikealan toimijat voivat estää lintujen laskeutumista elintarvikkeiden tarjoilualueelle kuten torille tai terassille, esimerkiksi verkoilla, siimoilla, pulupiikeillä tai erilaisilla karkottimilla. Lintuja ei pidä ruokkia tarjoilualueilla tai niiden läheisyydessä. Myös käytetyt astiat ja ruoantähteet kannattaa kerätä mahdollisimman nopeasti pois, etteivät ne houkuttele lintuja.

Onko kasvisten ja marjojen syöminen turvallista?

Lintuinfluenssan ei ole todettu tarttuvan elintarvikkeiden välityksellä.  Marjojen, hedelmien tai muiden kasvisten käyttöä ei tarvitse rajoittaa lintuinfluenssan takia. Vihannekset ja hedelmät kannattaa pestä ennen käyttöä kuten normaalistikin. Näkyvästi likaisten marjojen syömistä kannattaa välttää.

Voiko lintuinfluenssatartunnan saada siipikarjan lihasta?

Suomessa myynnissä olevista elintarvikkeista ei ole mahdollista saada lintuinfluenssaa. Elintarvikkeiden ja ruoan käyttötottumuksia ei lintuinfluenssan takia ole tarpeen muuttaa.

Normaali ruuanvalmistuksessa käytetty lämpötila on riittävä tuhoamaan mahdolliset siipikarjan lihassa esiintyvät virukset.

Onko siipikarjanlihan syöminen turvallista (esimerkiksi broilerin, kanan, kalkkunan)?

Kyllä, kulutukseen tarkoitettu siipikarjanliha Suomessa on turvallista. Siipikarjan liha on joka tapauksessa kypsennettävä huolella läpikypsäksi, lähinnä salmonellavaaran vuoksi. Liha on kypsää, kun sen sisälämpötila on vähintään 75 astetta, ja liha ja lihasneste eivät ole punertavia. On muistettava, että hyvään keittiöhygieniaan kuuluu raa'an ja kypsän lihan tai sellaisenaan syötävän elintarvikkeen (esimerkiksi salaatti) käsittely eri välineillä ja käsienpesu ennen ruoanvalmistusta ja myös sen aikana.

Onko muiden lintujen lihan syönti turvallista?

Kyllä, kuumennuskäsittely tuhoaa mahdolliset taudinaiheuttajat, joten terveiden lintujen lihan syöminen on turvallista.

Onko kananmunien syönti turvallista?

Kyllä, Suomessa kananmunien tuotanto on valvottua ja kananmunien syönti on turvallista. Suomessa kaikki myytävät raa'at kananmunat ovat kotimaisia.

Ulkomailla on hyvä varmistaa, että nautittava ruoka on kunnolla kypsennettyä. Raakojen kananmunien syöntiä on syytä välttää muun muassa salmonellariskin vuoksi.

Onko raa'an kananmunan tai raakaa kananmunaa sisältävien tuotteiden (esimerkiksi majoneesi, kakkutaikina, munavaahto) syönti turvallista?

Kyllä, raa'an kananmunan tai sitä sisältä vien tuotteiden syönti Suomessa on turvallista.

Onko turvallista syödä munia, joiden sisään on laitettu suklaata?

Kyllä, kyseisten tuotteiden syöminen on turvallista. Munien kuoret ovat puhdistettuja ja pestyjä.

Voiko kananmunan kuoria käyttää askarteluun?

Kyllä voi, mutta kananmunien pinta on pestävä hyvin.

Sivu on viimeksi päivitetty 14.2.2024