1. Mitä metallit ovat?
Metallit ovat alkuaineita ja niitä esiintyy luonnostaan maan kuoressa. Luontaisesti metalleja vapautuu ympäristöön muun muassa tulivuorten purkauksissa tai maankuoren rapautumisessa. Metallipäästöjä aiheutuu myös ihmisen toiminnasta johtuen esimerkiksi kaivostoiminnassa, teollisuuden päästöissä, fossiilisten polttoaineiden käytössä ja jätteiden poltossa. Nykyisin ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt ovat erittäin tarkkaan ympäristölainsäädännössä säänneltyjä ja valvottuja. Elintarviketurvallisuuden kannalta keskeisiä metalleja ovat muun muassa elohopea, lyijy, kadmium ja arseeni. Riittävän suurina pitoisuuksina metalleilla on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
2. Miten ihminen altistuu metalleille?
Koska metallit ovat luonnossa esiintyviä alkuaineita, niitä esiintyy lukuisissa erilaisissa tuotteissa ja valmisteissa. Metalleille voi altistua muun muassa ravinnon tai talousveden kautta, mutta myös esimerkiksi tupakansavun tai ympäristösaasteiden välityksellä. Elintarvikkeiden, talousveden, rehujen, lannoitteiden ja kulutustavaroiden (raskas)metallipitoisuudet ovat kuitenkin tarkkaan säänneltyjä ja niitä valvotaan säännöllisesti.
3. Miksi elintarvikkeissa on metalleja?
Arseenia ja kadmiumia esiintyy luonnostaan maaperässä, josta ne saattavat kertyä kasveihin. Lisäksi kadmiumia voi olla lannoitevalmisteissa, joista se saattaa kertyä viljelykasveihin. Kasvilajien ja jopa eri lajikkeiden välillä voi olla suuria eroja siinä, millä tavoin ne keräävät itseensä maaperässä esiintyviä (raskas)metalleja.
Lyijyä esiintyy ilmassa, maaperässä ja vedessä luonnostaan, mutta myös ympäristömyrkkynä esimerkiksi ampumaratojen tai metallisulattamojen alueilla. Myös elohopeaa esiintyy ympäristössä luonnostaan, mutta sitä muodostuu lisäksi esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena. Kun eläimet syövät (raskas)metalleja sisältävää ravintoa, niitä kertyy myös eläimistä saataviin elintarvikkeisiin. (Raskas)metalleja esiintyy siten usein luonnostaan tai ihmisen toiminnan seurauksena raaka-aineissa, joista elintarvikkeet valmistetaan. Elintarvikkeiden ja rehujen metallipitoisuuksille on kuitenkin asetettu lainsäädännössä enimmäismäärät, jotta ihmisten altistuminen pysyisi turvallisella tasolla.
Metalleja saattaa siirtyä elintarvikkeisiin myös elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevista materiaaleista ja tarvikkeista kuten pakkausmateriaaleista, keittiön työvälineistä ja -laitteista sekä astioista.
4. Mitä terveyshaittoja metallit aiheuttavat?
Metallit vaikuttavat moniin elimiin ja elimistön toimintoihin. Ne voivat estää tai haitata erilaisten entsyymien toimintaa tai häiritä solujen perimäaineksen eli DNA:n korjausmekanismeja. Kudostasolla metallit voivat vaikuttaa haitallisesti erityisesti munuaisiin ja keskushermostoon. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on luokitellut kadmiumin ja arseenin ihmiselle syöpää aiheuttaviksi aineiksi, lyijyn todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi ja (metyyli)elohopean mahdollisesti ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi.
5. Kertyvätkö metallit elimistöön?
Osa metalleista poistuu elimistöstä, mutta useimmissa tapauksissa hyvin hitaasti. Kadmium ja lyijy voivat viipyä elimistössä jopa kymmeniä vuosia, joten metalleja voi kertyä elimistöön altistuksen seurauksena.
6. Onko suomalaisessa ruoassa erityisen paljon metalleja?
Ei ole. Yleisesti ottaen metallien pitoisuudet sekä kotimaisissa että ulkomaisissa elintarvikkeissa ovat pieniä. Joidenkin tuotteiden osalta suomalaisten elintarvikkeiden metallipitoisuudet voivat olla suurempia kuin tuontielintarvikkeissa (esimerkiksi elohopea tietyissä luonnonvaraisissa petokaloissa), mutta joidenkin elintarvikkeiden osalta tilanne on päinvastainen (esimerkiksi kadmium viljassa ja viljatuotteissa). Kaikki EU:n jäsenmaat noudattavat yhtenevää lainsäädäntöä, jossa myös metallien pitoisuuksille useissa eri elintarvikkeissa on asetettu enimmäismäärät.
7. Ovatko jotkut elintarvikkeet erityisen suuria metallien saantilähteitä?
Vaikka yksittäisessä elintarvikkeessa ei olisikaan suuria pitoisuuksia metalleja, se voi olla merkittävä metallien saantilähde runsaan tai yleisen käytön vuoksi. Kaikkien haitallisten aineiden saantiin vaikuttaa paitsi yhdisteen pitoisuus elintarvikkeessa, myös kyseisen elintarvikkeen määrä ruokavaliossa. Eri metallit voivat esiintyä tavallista suurempina pitoisuuksina tietyntyyppisissä elintarvikkeissa, kuten esimerkiksi elohopea joissakin luonnonvaraisissa petokaloissa tai arseeni riisissä. Eläinten sisäelimet (maksa ja munuaiset) sisältävät yleensä enemmän raskasmetalleja kuin liha. Jos elintarvikkeita käytetään yleisten ravitsemussuositusten – ja tarvittaessa lisäksi elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeiden – mukaisesti, yksittäisten elintarvikkeiden kohonneista metallipitoisuuksista ei aiheudu terveydellistä haittaa.
8. Onko teollisissa lastenruoissa paljon raskasmetalleja?
Ei. Vierasainelainsäädännössä tiukimmat metallien enimmäismäärät on asetettu nimenomaan teollisille lastenruoille. On huomattava, että lastenruokia koskevia säädöksiä sovelletaan ainoastaan teollisille lastenruoille – kotona valmistettavien lastenruokien raaka-aineille sovelletaan yleisesti elintarvikkeita koskevaa lainsäädäntöä.
Suomessa markkinoilla olevien teollisten lastenruokien metalli- ja muu vierasainepitoisuudet olivat Eviran ja kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten vuonna 2014 toteuttaman valvontahankkeen tulosten perusteella erittäin pienet.
9. Voiko aikuinen saada ravinnosta liikaa raskasmetalleja?
Joidenkin paljon metalleja sisältävien elintarvikkeiden poikkeuksellisen runsas, pitkäaikainen ja yksipuolinen käyttö saattaa johtaa turvalliselle saannille asetettujen viitearvojen ylittymiseen myös aikuisilla. Siten myös aikuisten ruokavaliossa tulee kiinnittää huomiota monipuolisuuteen, vaihtelevuuteen ja kohtuullisuuteen. Kalojen sisältämän elohopean vuoksi, poikkeuksena yleisiin kalan syöntisuosituksiin, Ruokavirasto on antanut kalaa koskevan turvallisen käytön ohjeet. Lisäksi Ruokavirasto on antanut turvallisen käytön ohjeet öljysiemenien käytöstä.
10. Voiko metallien saantia välttää kokonaan?
Koska metallit ovat luontaisesti esiintyviä yhdisteitä, niiden saantia elintarvikkeista ei voi välttää kokonaan. Elintarvikkeiden metallipitoisuuksille on asetettu lainsäädännölliset enimmäismäärät, jotta altistuminen pysyy turvallisella tasolla. Lisäksi metallien ja muiden vierasaineiden saantia voi vähentää syömällä mukaisesti riittävän monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti.
11. Mitä tarkoittaa, jos metallin saannille määritetty toksikologinen viitearvo ylittyy?
Metalleille on koe-eläintutkimusten tai väestötutkimuksin toteutettujen havainnointien perusteella määritetty erilaisia toksikologisia viitearvoja, jotka kuvaavat aineen myrkyllisyyttä. Kadmiumille ja elohopealle on määritetty siedettävän viikkosaannin enimmäismäärä (TWI). Se on annos, jonka kuluttaja voi nauttia joka viikko koko elämänsä ajan ilman, että siitä aiheutuu hänen terveydelleen haittaa. Lyijylle ja arseenille ei uusimpien tutkimusten perusteella ole olemassa varmasti turvallista annosta. Niille on määritetty ”benchmark doseksi” (BMDL) kutsuttu taso. Se vastaa annosta, joka saa haittavaikutuksen riskin kasvamaan ennalta sovitun ja alaindeksinä ilmoitettavan määrän väestön perustasosta. BMDL01 on siis annos, joka saa väestötasolla esimerkiksi sydäninfarktin riskin prosentin verran suuremmaksi kuin siinä osassa väestöä, jolla altistus on tätä annosta pienempi.
Satunnainen toksikologisen viitearvon (esimerkiksi TWI tai BMDL) ylitys ei sinällään merkitse terveysriskiä, sillä arvot on määritetty pitkäaikaisaltistuksen aiheuttamista haitoista ja niissä on huomioitu erilaiset turvakertoimet kattamaan eläinlajien ja yksilöiden väliset herkkyyserot. Haitalliset vaikutukset aiheutuvat yleensä tapauksissa, kun altistus on pitkäaikaista ja jatkuvaa – esimerkiksi usean vuosikymmenen ajan. Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio kuitenkin ehkäisee toistuvia toksikologisen viitearvon ylityksiä ja mahdollisten terveyshaittojen mahdollisuus pienenee entisestään.
12. Onko luomutuotteissa vähemmän metalleja kuin perinteisillä tuotantomenetelmillä tuotetuissa tuotteissa?
Luomutuotteiden metallipitoisuudet eivät välttämättä ole pienemmät kuin perinteisesti tuotettujen vastaavien tuotteiden, sillä metallipitoisuuksiin vaikuttaa useita muitakin tekijöitä kuin viljelytapa. Luomutuotannolla on saatu viljojen kadmiumpitoisuuksia alenemaan, mutta muissa elintarvikeryhmissä ei ole havaittu merkitseviä eroja. Viljojenkaan osalta tilanne ei ole yksiselitteinen, sillä eräissä tutkimuksissa luomuviljoissa on esiintynyt jopa korkeampia kadmiumpitoisuuksia kuin perinteisesti viljellyissä viljoissa.
13. Vaikuttaako elintarvikkeiden kypsentäminen metallipitoisuuksiin?
Yksikään kypsennysmenetelmä ei vaikuta kaikissa elintarvikkeissa kaikkiin metalleihin samalla tavalla. Kaloissa kypsennys saattaa kasvattaa ruokaan jääviä metallipitoisuuksia, lihassa vaikutus taas voi olla päinvastainen. Kypsentämisen vaikutus metallipitoisuuksiin näyttääkin olevan riippuvainen siitä, kuinka paljon elintarvikkeesta kypsennyksen aikana poistuu vettä.
14. Miksi tuotteita, joissa on haitallisia aineita kuten metalleja, ei kielletä?
Metalleja ei saada poistettua ravinnosta täysin, sillä niitä esiintyy luonnostaan esimerkiksi maaperässä, josta ne imeytyvät kasveihin. Elintarvikkeiden metallipitoisuuksille on asetettu enimmäismäärät, jotta altistuminen pysyy turvallisella tasolla.
15. Seuraavatko yritykset omavalvonnassaan säännöllisesti tuotteiden metallipitoisuuksia?
Kyllä. Tuotteiden koostumuksen seuranta myös mahdollisten vierasaineiden kuten metallien osalta on osa toimijoiden omavalvontaa. Elintarvikealan toimijan velvollisuus on huolehtia valmistamansa, valmistuttamansa tai maahantuomansa tuotteen turvallisuudesta ja siitä, että tuote muuten on lainsäädännön mukainen. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat, että yritykset huolehtivat tästä velvollisuudestaan.
16. Mitä tarkoitetaan monipuolisella, vaihtelevalla ja kohtuullisella ruokavaliolla?
Monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että valitaan eri ruoka-aineita eri elintarvikeryhmistä. Elintarvikeryhmiä ovat esimerkiksi kasvikset, hedelmät ja marjat, liha, vilja ja viljatuotteet jne. Vaihtelevuudella taas sitä, että eri ryhmistä käytetään vaihtelevasti erilaisia tuotteita (vaikkapa erityyppisiä hedelmiä ja marjoja). Myös annoskokojen kohtuullisuus on turvallisuutta lisäävä periaate. Ruoka-aineen annoskoko on hyvä mitoittaa lapsen ikää ja aikuisella tavanomaisia käyttöannoksia vastaavaksi. Hyvään ruokavalioon kuuluu monenlaisia elintarvikkeita ja siinä on vaihtelua esimerkiksi vuodenajan mukaan. Ruokien monipuolinen, vaihtelevainen ja kohtuullinen käyttö turvaa riittävää välttämättömien ravintoaineiden saantia ja toisaalta tukee ruoan turvallisuutta.
17. Tuleeko Ruokaviraston tekemän riskinarvioinnin perusteella lasten ravitsemuksessa välttää joitakin tiettyjä elintarvikkeita?
Ruokavirasto on antanut suosituksia tiettyjen elintarvikkeiden käytön rajoittamiseksi lasten ravitsemuksessa niiden sisältämien metallien vuoksi. Näitä ovat muun muassa poikkeukset tiettyjen kalojen osalta yleisiin kalan syöntisuosituksiin sekä suositus siitä, että riisijuomia ei käytettäisi pikkulapsille yksinomaisena juomana. Myös öljykasvien siementen osalta on syytä noudattaa annettuja turvallisen käytön ohjeita.
Riskinarvioinnin perusteella nämä suositukset elintarvikkeiden käytön rajoituksista ovat tarpeen, jotta lasten altistumista (raskas)metalleille voidaan pienentää ja siten ne on syytä edelleen pitää voimassa. Sen sijaan uusille suosituksille yksittäisten elintarvikkeiden käytön rajoittamiseksi ei ole tutkimuksen perusteella tarvetta. Tärkeää on muistaa monipuolisen, vaihtelevan ja kohtuullisen ruokavalion merkitys.
18. Ovatko metallit ongelma erityisruokavaliota noudattaville?
Erityisruokavaliota noudattaville kovin yksipuolinen ruokavalio voi muodostua merkittäväksi metallien lähteeksi. Tästä syystä erityisruokavalioissa, kuten gluteenittomassa ruokavaliossa, on hyvä huolehtia siitä, että vältettävien ruokien tilalla käytetään mahdollisimman monipuolisesti korvaavia tuotteita. Esimerkiksi riisin ohella voi käyttää hirssiä, tattaria, maissia, gluteenitonta kauraa sekä aterialla vaihtelevasti perunaa, juureksia, riisiä ja muita sopivia viljalisäkkeitä.