Eläinten merkintä ja rekisteröinti

Lain vaatima velvollisuus rekisteröidä eläinten pitopaikat koskee seuraavia eläimiä:

• nautaeläimet
• sikaeläimet
• lammaseläimet
• vuohieläimet
• siipikarja
• hevoseläimet
• kameli- ja hirvieläimet (poro tietyin poikkeuksin)
• turkiseläimet
• kalat, äyriäiset ja nilviäiset (paitsi koriste-eläimet tankissa)
• mehiläiset ja kimalaiset
• tuotantokanit
• muut maaeläimet, pois lukien lemmikkieläimiä pitävät kotitaloudet ja eläinlääkärien vastaanotot ja klinikat

Myös sukusolujen ja alkioiden pitopaikat, jotka eivät vaadi erillistä hyväksyntää, tulee rekisteröidä. Katso lisätietoa eläinryhmien tarkemmista vaatimuksista sivun vasemmassa laidassa olevista linkeistä. Toimijalla on velvollisuus rekisteröidä pitopaikka, vaikka eläimiä olisi vain yksi tai niiden käyttötarkoitus olisi ei-kaupallinen. Tietyt eläinlajit pitää myös tunnistaa ja merkitä joko yksilöllisellä tunnisteella tai ryhmäeläiminä. 

Oikeudellinen pohja rekisteröinti- ja merkintävelvollisuudelle on 21.4.2021 voimaan tulleessa EU:n eläinterveysäännöstössä, joka on kaikissa jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Eläinterveysäännöstön vaatimuksista ja niiden yksityiskohdista on tarkemmin säädetty eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. 

Pitopaikan kirjanpitovelvoite

Pitopaikan toimijalla on tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoite. Jokaisen rekisteröidyn pitopaikan osalta on pidettävä kirjaa pitopaikan eläinlajeista, eläinluokista, eläinten lukumääristä ja soveltuvissa tapauksissa tunnistetiedoista. Lisäksi kirjaa on pidettävä pitopaikkaan saapuvista ja sieltä lähtevistä eläimistä. Siirtotiedoista on käytävä ilmi lähtö- ja määränpääpitopaikan yksilöllinen rekisterinumero (pitopaikkatunnus) sekä siirron päivämäärä. Kirjaa on pidettävä myös pitopaikassa kuolleista ja tiettyjen eläinlajien osalta pitopaikassa syntyneistä eläimistä. Eläinlajikohtaiset kirjanpitovaatimukset löydät eläinlajien omilta nettisivuilta (eläinlajikohtaiset nettisivut löytyvät sivupalkista.)

Kirjanpidossa tulee säilyttää myös sellaiset asiakirjat (kuten tunnistusasiakirjat, siirtoasiakirjat tai eläinterveystodistukset), joiden on oltava eläinten mukana niiden saapuessa pitopaikkaan tai lähtiessä pitopaikasta. Tunnistusasiakirjoilla tarkoitetaan esimerkiksi koirien, kissojen ja frettien tunnistusasiakirjaa (ns. lemmikkieläinpassia) tai hevoseläinten tunnistusasiakirjaa (ns. hevospassia). Siirtoasiakirjalla tarkoitetaan esimerkiksi sirkuseläimille myönnettävää asiakirjaa, joka vaaditaan, kun eläimiä siirretään jäsenvaltioiden välillä. Eläinterveystodistus on toimivaltaisen viranomaisen myöntämä terveystodistus, joka vaaditaan, kun eläimiä siirretään maiden välillä, esimerkiksi Traces-terveystodistus.

Tiedot on kirjattava ja säilytettävä paperilla tai sähköisessä muodossa. Tiedot tulee kirjata viimeistään kolmantena päivänä tapahtumasta pitopaikan kirjanpitoon. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon on viimeksi kirjattu eläintä koskeva merkintä tai kun kirjanpitoon on liitetty asiakirja. Kirjanpito on esitettävä pyydettäessä viranomaisille.

Nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimien pitopaikan kirjanpitoa voi ylläpitää eläinrekisteri-ilmoituksilla (nauta-, lammas-, vuohi ja sikarekisteri), mikäli vaaditut tiedot ilmoitetaan rekisteri-ilmoituksille säädetyssä määräajassa. Ne vaaditut tiedot, joita ei ole mahdollista ilmoittaa eläinrekistereihin, tulee kirjata pitopaikkakohtaiseen kirjanpitoon viimeistään 3. päivänä tapahtumasta. Lisätietoa nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitopaikan kirjanpidosta löydät eläinlajikohtaisilta nettisivuilta (eläinlajikohtaiset nettisivut löytyvät sivupalkista).

Muistilista pitopaikan kirjanpidosta

Toimijoiden on merkittävä pitopaikkakohtaiseen kirjanpitoon viimeistään kolmantena päivänä tapahtumasta:

1. Pitopaikassa pidettävien eläinten lajit, luokat ja lukumäärät. Lisäksi, mikäli eläimet on merkitty yksilöllisesti tunnistimilla, kirjanpitoon merkitään tunnistimessa oleva tunnistuskoodi.
2. Eläinten siirrot pitopaikkaan ja pois pitopaikasta. Tällöin tulee ilmoittaa eläinten alku- ja määränpääpitopaikan yksilöllinen pitopaikkatunnus ja siirron päivämäärä.
3. Pitopaikassa olevien eläinten kuolleisuus. Mikäli eläimet on merkitty yksilöllisesti tunnistimilla, merkitään kirjanpitoon kuolleen eläimen tunnistuskoodi ja kuolinpäivämäärä. Mikäli eläimiä ei tunnisteta yksilöllisesti, merkitään kirjanpitoon kuolleiden eläinten lukumäärä ja kuolinpäivämäärä.
4. Kirjanpidossa tulee säilyttää mahdolliset eläinten tunnistus- ja siirtoasiakirjat, eläinterveystodistukset tai muut asiakirjat eläinten tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi eläinlajikohtaisten säännösten mukaisesti.
5. Tarkemmat eläinlajikohtaiset kirjanpitovaatimukset.
6. Eläinterveyskäyntien tulokset, bioturvaamistoimenpiteet, seuranta, käsittelyt, testitulokset ja muut asiaankuuluvat tiedot sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista kyseisten maaeläinten lajin, luokan, tuotantotyypin ja pitopaikan kannalta. Katso lisätietoa Ruokaviraston sivulta Eläinten terveys ja eläintaudit.

Miksi tätä tehdään?

Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin tavoitteena on seurata eläimistä peräisin olevan elintarvikkeen kulkua tuotantoketjun alusta loppuun. Jotta kuluttaja voi vakuuttua tuotteen turvallisuudesta, elintarviketuotannon on oltava läpinäkyvää ja tuote on voitava jäljittää lähtöpisteeseensä asti. Myös eläintaudin puhjetessa on oleellista tietää, missä kukin eläin on ollut, jotta todennäköisesti tartunnan saaneet eläimet voidaan jäljittää ja erotella muista eläimistä.

Eläinten jäljitettävyyden ja elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi tuotantoeläimet on merkittävä luotettavasti ja kattavasti, niiden pitopaikoista on pidettävä ajantasaista rekisteriä ja eläinten siirrot pitopaikkojen välillä sekä niiden syntymät ja kuolemat tulee merkitä rekistereihin eläinlajikohtaisten vaatimusten mukaisesti.

Toinen tarkoitus liittyy eläinten hyvinvoinnin varmistamiseen. Kun viranomaisille on selvää, kuka eläimiä tuottaa ja myy, pystytään tätä toimintaa myös valvomaan. 

Kolmas ja mahdollisesti tärkein tarkoitus, liittyy eläintauteihin. Eläimillä on omat tautinsa, joista osa voi olla hyvinkin vakavia, vaikka eivät tarttuisi ihmisiin lainkaan. Tällaiset taudit voivat uhata koko elinkeinon olemassaoloa. Kun epidemia havaitaan, parhaat mahdollisuudet sen taltuttamiseen on, kun tiedetään, missä taudille alttiita eläimiä on ja miten eläimiä on liikkunut tautialueelta ulos.

Vaatimusten noudattamista valvovat ELY-keskusten tarkastajat, tarkastuseläinlääkärit, valvontaeläinlääkärit sekä kunnaneläinlääkärit.

Kuinka tulee toimia?

Rekisteröityminen vesieläinten pitäjäksi tehdään vesiviljelyrekisteriin.

Maaeläinten pitopaikkojen rekisteröinti sisältää seuraavat kolme pakollista vaihetta.

1. Eläinten pidon ilmoittaminen alkaa pitopaikan rekisteröimisestä.
2. Kun eläinten pitopaikka on rekisteröity, voidaan ilmoitetaan siellä pidettävät eläinlajit.
3. Jos pidetään nautoja, sikoja, vuohia tai lampaita, tulee lisäksi tehdä tarkemmat tapahtumailmoitukset nauta-, sika-, lammas- ja vuohirekistereihin.

Yllä olevat vaiheet 1 ja 2 tallennetaan itse sähköiseen Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Tai ilmoitukset voidaan tehdä eläinten pitäjän kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Kolmannen vaiheen rekisterit ovat erillisiä eläinrekistereitä ja niiden käytöstä on tällä sivustolla tietoa lajikohtaisesti (nauta, sika, lammas ja vuohi).

Eläinten merkinnän tulee tapahtua EU:n ja kansallisten asetusten hyväksymällä tavalla. Näistä merkintätavoista lisätietoa löytyy tältä sivustolta eläinlajikohtaisesti.